Kevätkuolemia

Kävimme naapurikunnan metsässä katsomassa vanhaa metsojen soidinpaikkaa. Siellä selvisi hullun metson arvoitus:Minäkin olisin vihainen jos kotini hajotettaisiin.

Tänään näkyi Ruutanalammella myös hulluja haarapääskyjä (Hirundo rustica). Hulluja siksi, että ovat tulleet tänne räntäsateeseen aurinkoisesta Afrikasta, jossa näin niitä puolitoista kuukautta sitten (ne oivat siis lentäneet Suomeen seitsemän kilometrin tuntivauhdilla).

Tänään oli myös saunapäivä. Suihkuverhossa oli täydellinen hämähäkki (Micrommata virescens)!Isä laittoi levysoittimeen Sailor-nimistä yhtyettä. En paljon yhtään tykännyt siitä, ja vaadin saada kuulla sitä levyä, kun oli soinut eilen. Sen yhtyeen nimi on Noir. Minusta Sailor on vanhanaikaista musiikkia. Noir sen sijaan osaa tehdä uutta ja kivaa.

Mielestäni telvisiosta tulee liian vähän lastenohjelmia. Sitten Pikku Kakkosen jälkeen tulee Uutinen, mistä minä en yhtään tykkää.

Tällä viikolla tuli tietokoneesta huono uutinen. Boo-täti, joka kerran kirjoitti tänne päiväkirjaankin, kuoli. Hän oli Britanniasta eikä ymmärtänyt suomea (niinkuin minäkään en ymmärrä englantia), mutta ihasteli kuvia. Se on surullista kun jotakin ihmistä ei enää ole. Kirjoitin Boolle jäähyväiskirjeen. Se on englanninkielellä:Boosta olisi tänä vuonna tullut isoäiti. Toivon, että minun Ukkini ja Mummini ja Vaarini ja Mummuni ja Äitini ja Isäni elävät vielä pitkään.

Kevätkukkia

Näin semmoista unta että halusin leikkiä. Menin ison kiven päälle. Sitten sain lennossa kalan kiinni.

Kuukausi sitten kerroin kun pihastamme löytyi pöllön jälki. Toissaviikolla Sienimetsästä löytyi pöllön höyhen puusta, ja viime päivinä viirupöllöt ovat öisin huhuilleet pihamme ympärillä.

Olimme viikonloppuna tutkimusretkellä. Tutkimme kukkia. Leskenlehti (Tussilago farfara) ja sinivuokko ovat kukkineet jo monta viikkoa, mutta nyt kukassa olivat myös valkovuokko ja imikkä (Pulmonaria obscura). Tosin luulin sitä valkovuokkoa ensin alppivuokoksi, kun se oli niin sen näköinen. Löysimme myös näsiä (Daphne mezereum), joka oli jo kukkinut. Näsi on pieni pensas, jonka pienet siniset kukat tuoksuttavat paljon. Kylmänkukat olivat vasta nuppuina mutta niiden ja kangasvuokkojen risteytymät kukkivat täyttä päätä. Tässä jokakeväinen pakollinen risteytymäkuva:Rosvo oli käynyt kuokkimassa joitakin niistä.Semmoiset rosvot pitäisi pistää vankilaan, sillä kylmänkukan ja kangasvuokon risteytymä on valtavan harvinainen, rauhoitettu, ja rikospaikka on vielä luonnonsuojelualuetta!

Kevätpiippo (Luzula pilosa) on heinä, joka nyt kukkii metsässä. Yhdellä kaadetulla kuusella oli kaksi sydäntä.Metsässä tuli välillä niin kuuma, että piti ottaa pipo pois. Keksin piposta hauskan retkivyön itselleni, johon voi laittaa käpyjä ja kultakiviä.Kultakivet tuntee siitä että ne ovat valkoisia. Isä kyllä väittää, että kulta on keltaista, mutta hän onkin värisokea.

Rankasavottakepeistä tein liiterin luo ympäristötilataideteoksen nimeltä Talvituuliporo.Tässä toinen ympäristötaide. Sen nimi on Kukkapöytä:

Etukesä

Viikonloppuna tuli niin lämmintä että pihassa lenteli koko ajan sitiperhosia (Gonepteryx rhamni). Näimme myös neito- (Inachis io) ja tyttöperhosia (Archiearis parthenias). Maanantai-illan Utelivissä näytettiin kesäperhosia kuten ritariperhonen (Papilio machaon). Yllätyksekseni kuulin, etteivät kaikki ritariperhoset olekaan poikaperhosia!

Metsäretkellä tulimme muurahaispesälle, jossa oli paljon kuhinaa. Ryhdyin keksimään nimiä muurahaisille: Nakke, Nikke, Vaari, Veera & Vuori. Muitakin pistiäisiä oli liikkeellä: maamehiläinen (Colletes) oli jo kaivamassa pesää eteläiselle hiekkarinteelle.

Kokeilin metsässä, millaista on olla kiven sisässä.
Ensimmäiset ketunleivätkin löytyivät, mutta ne olivat vielä unessa - lehdet olivat supussa.

Autotiellä loikki vastaan suurin sammakko minkä olen nähnyt. Se kurnuttikin! Suolla seurasin kurkien (Grus grus) muuttoa, popsin karpaloita ja tein karhunsalaattia. Sitä tehdään sillä lailla että otetaan suosta rahkakiisseliä ja laitetaan sitä päällekkäin.

Kotona ryhdyin laatimaan uutta luokittelujärjestelmää niveljalkaisille pikkueläimille. Järjestelmä perustuu eläinten kaverisuhteisiin.

Nukkumisia

Kävimme ennen pääsiäistä ostolassa mämmiä hakemassa. Siellä oli ulkona leikkipaikka, mutta siellä ei päässyt leikkimään kun rakennusmiehet olivat siihen kohtaan varastoineet isoja putkia. Se oli ihan tyhmää kun siinä lähellä olisi ollut vaikka kuinka paljon tyhjää pysäköintialuetta mihin ne putket olisi voinut jättää.

Pääsiäisenä kokeilin erilaisia ulkonukkumispaikkoja. Merenrantanurmikko oli tarpeeksi iso, mutta kostea. Remonttipuun runko oli kova, mutta kuiva. Rakkoleväpatja oli pehmeä mutta kostea ja se haisi.

Vanhemmat olivat lintutornissa katsomassa merikotkia (Haliaeetus albicilla). He ovat vähän höpelöitä, kun ne kotkat menevät niin kaukana, ettei kaukoputkellakaan näy kuin pieni piste. Lintutornin alla kasvoi pajunkissoja (Salix caprea) jotka ovat paljon mielenkiintoisempia: niitä pääsee silittämään ja ne ovat valkoisia.

Kirkonkylän metsässä kävimme pururadalla. Aikuiset käyvät siellä juoksemassa niin lujaa, että siellä täytyy puissa olla semmoiset peilit niin kuin autoissa, mistä näkee että jos joku meinaa ohittaa.
Keksin siellä liikeidean: tein kepistä portin polulle, ja ohikulkijoitten piti maksaa siinä pääsymaksu. Maksuvälineenä oli kuusenkäpy.

Hullu metso

Viikko sitten Sienimetsästä löytyi hullu metso (Tetrao urogallus). Se oli hyökännyt traktorin kimppuun. Kun me ajoimme paikalle, se alkoi nokkia ja lyödä Isää. Itse en uskaltanut mennä ulos autosta, mutta minua nauratti se kyllä kun Isä juoksi lintua karkuun. Pari vuotta sitten Oravanpesänkin pihalla oli semmoinen hullu metsokukko. Kun se alkoi tulla pihaan kun leikimme siellä niin hoitajat komensivat meidät sisään. Hoitopaikkamme on toisessa kerroksessa, ja sieltä ikkunasta näimme ihan vierestä kun se metso käveli katolla.

Kun eilen kävimme katomassa hullua metsoa, se hyppäsi auton päälle ja yritti nokkia meitä!
Metsot ovat hulluja kun niiden vanhat metsät on hakattu ja ne eivät keväällä löydä muita tappelukavereita kuin ihmisiä. Kun se metso löi siivillään niin se kuulemma tuntui ihan kuin olisi kepillä lyönyt. Yhden kerran se sai nokallaan kiinni Isän käsineestä. Isä nosti sen ilmaan ja silti se metso roikkui siinä pitkän aikaa.

Metsästä usein löytää metson kakkaa:Mahtaakohan maailmassa olla montaa autoa, jonka päälle on metso kakkantanut? Oli se kyllä iso ja pelottava lintu.