Somalia

Olen Soma, kymmenvuotias luontoharrastaja. Asun Äitin ja Isän kanssa Sienimetsässä Kuikkajärven rannalla. Koska en itse osaa vielä kaikkia tietokonejuttuja, niin Isä toimii minun sihteerinäni. (Sihteeri on kylläkin afrikkalainen lintu).

2008-04-21

Sarko

Minä olen Sarko. Soma on minun kaverini, joka joka vuosi käy katsomassa minua, vaikken joka kevät vaivaudukaan kaivautumaan sammalen alta. Minä nautiskelen vain parhaista vuosista ja jätän välivuodet muille. Esimerkiksi ohitallustavat karhut ovat valitelleet kuinka viimekesä oli marjaton. Minun mielestäni karhujenkaan ei olisi viime keväänä ollenkaan kannattanut ensinkään herätä talviunilta.

Asuinpaikkani on mukavan rauhallinen pupukuusikko. Tosin se on vähän halvempaa aluetta, kun rinne antaa etelän suuntaan, mutta kuusikko suo suojaa - eihän siellä muuten asuisi kuin ihminen! Sukulaisia ei onneksi asu lähistöllä kuin yksi vanha kääpä ja jokunen jäkälä.

Kaavoitus on kyllä silti hoidettu päin mäntyä: naapurikorttelin männikkö kaadettiin viime syksynä, lauloivat pikkulinnut. Vähänmatkan päässä olevaa sorakuoppaa ollaan laajentamassa tännepäin. Olen verkostoitunut lähikuusten kanssa, ja korkeimmat niistä näkevät kaivannolle asti. Se on ikävää, kun siinä sitten häviää palanen Somankin lapsuudenmaisemaa. Viihtyisin lähiössäni vielä vuosisatoja, mutta vain saapas näkee, pitääkö tässä vielä ottaa itiöt alle ja vaihtaa hiippakuntaa jonnekin muuanne.

2008-04-13

Pöllöilyä

Pöllöjä ei mennä katsomaan vaan kuuntelemaan. Niitä kuulee helmikuusta toukokuuhun, mutta maaliskuun lopussa joutsenet ja rastaat ja muut yölinnut akavat häiritä pöllöjä.

Lähdimme viime viikolla yhtenä iltana auringonlaskun aikaan pöllöretkelle. Tulimme sitten yhden pellon laitaan missä näkyi pajon joutsenia ja muitakin eläimiä. Vanhemmat eivät olleet huomanneet ottaa yhtään kiikaria mukaan, ja niinpä minun piti kertoa heille, mitä sielllä pellolla oli, kun vanhemmat ovat huononäköisiäkin. Siellä oli joutsenten lisäksi kurkia, naakkoja, valkohäntäpeuroja ja yksi metsäkauris.

Emme kuulleet silloin yhtään pöllöä, kuin koiria vain, mutta sitten kotipihaamme kuului seuraavina iltoina viiru- ja lehtopöllö (Strix uralensis & aluco). Niitä oli jännä kuunnella pimeässä.

Eilen olin taas pöllöretkellä vaikken yhtään halunnut. Mutta sitten siellä oli kivaa kun pysähdellessä sai leikkiä hämärässä metsässä. Sitten aloin väsyä ja nukahdella autossa, mutta yhdellä pysäyksellä kuulin huuhkajan äänen autoon asti! Menin ovelle kuuntelemaan. Siellä olikin kaksi viirupöllöä huhuilemassa toisilleen. Toinen oli aika kaukana mutta toinen lähellä, ja se tuli ihan lähelle kun Isä matki sen ääntä tämmöisellä pöllöpillillä. Minua jo vähän pelotti kun viirupöllö voi olla vaarallinen pesänsä lähellä. Sitten me näimme sen varjokuvan taivasta vasten kun se lensi tien yli! Se oli kyllä hieno!

2008-04-06

Eläimet, vedet ja kivet liikkeellä

Kuulin semmoisen ihmisennimen kuin Maija. En ollut ennen kuullut semmoista, ja minun piti oikein vanhemmilta kysyä että onko se tytön vai pojan nimi. Joillakin ihmisillä on kummallisia nimiä.

Viime viikolla oli talvi. Nyt hanget sulavat kovaa. Näimme hangella paljon eläinten jälkiä: oravia, rusakko, kettu ja minä.
Sitten Sienimetsästä löytyivät tämmöiset jäljet:
Se hullu metso kun näin tasan vuosi sitten niin on taas Sienimetsässä. Nyt se ei hyökännyt Isän kimppuun niinkuin silloin. Rupesinkin miettimään että jos se ei olekaan hullu vaan että se ei vain halua, että ihmiset tulevat sen paikkaan.

Metsässä näkyi myös kääpiöitä:
Puupinossa oli kukkapuita:
Muurahaisetkin ovat heränneet!
Löysin kummallisen muhkurakiven. Se on ihan sen näköinen niinkuin se olisi tullut avaruudesta.
Kuralätäköissä esiintyy hienoja taidekuvia: