Pihlajatutkielma

Pihlaja eli kotipihlaja (Sorbus aucuparia) on lempipuuni. Se kasvaa erilaisilla kasvupaikoilla monihaaraiseksi puuksi tai kookkaaksi pensaaksi. Pihlajan kukinto on valkoinen, voimakkaasti tuoksuva tasohuiskilo. Kukista kehittyy syksyllä oranssinpunaisia marjoja, joita voi syödä tai joista voi tehdä hilloa. Ne kelpaavat syksyllä ja talvella linnuille kuten tilhille ja oraville. Tein kokeen, jossa käytin koeihmisinä Äitiä ja Isää: sidoin heidän silmänsä ja annoin pihlajanmarjan maisteltavaksi. Ihmiskokeen perusteella raaka pihlajanmarja on huonoa ihmisravinnoksi. Marjassa on 6-8 siementä, jotka eläinten mukana leviävät uusille kasvupaikoille. Talveksi pihlajaan tulee tällaiset silmut:
Joskus pihlajan juurelta voi alkaa kasvaa uusia puita jos vanha puu on vahingoittunut:Pihlajan rungosta voidaan tehdä huonekaluja ja haravanpiikkejä. Pihlajassa voi myös kiipeillä.

Pihlaja kasvaa koko Suomessa, mutta on Pohjois-Lapissa harvinainen. Kotipihlajasta esiintyy maassamme kaksi alalajia: kotipihlaja (ssp. aucuparia) ja pohjanpihlaja (ssp. glabrata). Maamme suurin pihlaja on 24 metriä korkea. Pihlaja voi elää 50-75 -vuotiaaksi.

Tein tutkimuksen pihlajan lehdyköiden määrästä. Laskin kymmenen lehteä. Kuudessa lehdessä oli kuusi lehdykkäparia ja kärkilehdykkä eli 13 lehdykkää. Kolmessa lehdessä oli seitsemän lehdykkäparia ja kärkilehdykkä eli 15 lehdykkää. Yhdessä lehdessä oli seitsemän lehdykkäparia ja kärkilehdykkä puuttui. Tutkimukseni tulos osoitti, että pihlajalla on 13-15 lehdykkää.
Meillä kasvaa kotipihassa myös suomenpihlaja (S. hybrida). Se on istutettu.
Kesäkuussa kävin Ahvenmaalla bongaamassa teodorinpihlajan (S. meinichii):
Mummun ja Vaarin huvilalla kasvaa yksi iso ruotsinpihlaja (S. intermedia):
Nämä kolme viimeistä pihlajaa ovat Suomen, Ruotsin ja Norjan erikoislajeja!