Sairaana

Sain Taviokuurnalta tämmöisen kunniamerkin kun olen tehnyt tätä päiväkirjaa:
Se on kivaa kun joku arvostaa elämäntyötä.

Olin kipeänä pitkään. Lääkäri tutki että se on virus. Viime viikon olin hoidossa Vaarin ja Mummun luona kun vanhemmat olivat töissä. Mummu opetti minua neulomaan vohvelikangasta, mutta vähän tylsää oli, kun en päässyt ulos enkä jaksanut tehdä paljon mitään.

Yhtenä iltana katselin kerrostalon ikkunasta alas kadulle, ja sanoin, että taas sataa. Aikuiset ihmettelivät, mistä minä sen näin, kun satoi vain vähän. No, autojen tuulilasinpyyhkimistä tietysti!

Sitten Äiti ja Isäkin sairastuivat, ja oli vähän tylsää, kun he eivät päässeet ulos. Mutta onneksi satoi lunta ja pääsin taas tekemään lumiukkoja (ensimmäinen romahti), syömään tuoretta lunta ja tekemään enkelinkuvia!

Niin vähän lunta että kohta minä olen syönyt kaiken

Ensimmäiset uudenvuodenpäivänä näkemäni linnut olivat: närhi, pyrstötintti ja korppi.

Olin tämän viikon Mummilassa ja Vaarin luona. Siellä löysin käytetyn ilotulitteen, mikä oli semmoinen niinkuin värikäs keppi. Sain ottaa sen mukaan kotiin kun Mummu ei tarvinnut sitä.

Olimme katsomassa kylmänkukkia. Nyt olikin oikein kylmä ilma kun oli pakkasta ja tuuli. Mutta kasveja voi silti löytää, kun ei ole hankea, vaikka eivät ne kukkineet. Silloin kun olin pieni, niin talvisin oli paljon lunta. Yhden kylmänkukan ympärille oli rakennettu aita, kun se oli hakkuuaukealla, etteivät metsäkoneet tallaisi sitä kasvia.

Isä meni töihin Kettusaareen. Hän käy kotona vain viikonloppuisin, eikä ehdi aina seurata tekemisiäni. Se on ihan hyvä.