Suomalainen pingviinisaari

Uimakoulu mihin minun piti mennä niin peruttiin tarpeettomana kun olinkin jo oppinut uimaan. Olisi se silti ollut kiva opettaa pienemmille uimista.

Kävimme viikonloppuna merellä Ruokkisaarella. Siellä oli aivan valtavasti ruokkeja (Alca torda), riskilöitä (Cepphus grylle), etelänkiisloja (Uria aalge) ja merimetsoja. Ne näyttivät ihan pingviineiltä kun oli kapteeni Cousteaun ohjelmassa torstaina, mutta ne lensivät. Niitten äänetkin olivat pingviinimäisiä murinoita.

Ruokkisaaren läheisessä Katajasaaressa sytytettiin grillipaikalle nuotio, paistettiin makkaraa ja juotiin kahvia, ja minä söin tietysti isomaksaruohoja. Saaressa on lintuasema, jossa ausuvat lintumiehet rengastavat lintuja ja vartioivat luonnonsuojelualuetta. Rannan kalalokkipariskunta oli kesyyntynyt ja tuli varastamaan grilliltä ryynimakkaraa!

Mäntysaaressa oli hienoja kallioita ja lintuasemassa jännä yläkerta. Ne olivat kyllä hienoja saaria, kun monta valtavaa purjelaivaakin purjehti siitä ohitse!

Lupiinitutkimus

Kiinnostuin lupiineista (Lupinus polyphyllus) kun kasvaa hiekkalaatikon luona. Ryhdyin tekemään tutkimusta niistä. Tutkimusryhmääni kuului Isä, joka toimi tutkimusapulaisena. Työn valvoja oli Äiti.

Tutkimusvälineenä käytettiin Fiskars-merkkisiä saksia.
Tutkimusmenetelmänä oli halkaisu.
Tutkimus osoitti, että lupiininpalkojen sisällä on jänniä herneitä. Niitä ei kuitenkaan saa syödä sillä ne ovat myrkyllisiä.

Kirjallisuus:
Kasvien maailma 3

Puutarhausta

Olin viime viikon painolastimaankaatopaikalla keräämässä nilkkejä ja toffeekiviä näyttelyä varten kun on elokuussa. Toffeekivet näyttävät ihan karkeilta, mutta ovat kiveä. Simpukoita ja kotiloita olemme löytäneet jo 68 lajia.

Rupesimme sisustamaan puutarhaamme. Iso salava (Salix fragilis) kaadettiin kun se on ihan kaupunkipuu, ja tilalle istutettiin suomenpihlaja (Sorbus hybrida), kun se on suomalaisin puu. Sen vieressä kasvaa tavallinen pihlaja. Syksyllä linnut saavat niistä marjoja.

Pihaan istutettiin myös kansalliskukkaamme kieloa, sekä kylmänkukkia, muttei villejä, jotka ovat rauhoitettuja, vaan tarhakylmänkukkia (Pulsatilla vulgaris).

Äiti on kauan ennen minua tehnyt tutkielman koivuista ja menimme kasvitieteelliseen puutarhaan hakemaan yhtä hänen istutuskoivuaan myöskin pihaamme, mutta ne olikin jo viety pois sieltä. Kiersimme kuitenkin puutarhan, jossa pelottelin tuntokasvia (Mimosa pudica), mutta kaikkein jännimpiä kasveja ovat kyllä kaktukset:

Astrophytum myriostigma
Crassula perforata
Echeveria derenosa
Echinocactus grusonii
Notocactus magnificus
Opuntia microdasys
Pachyphytum oviferum

Kaikenlaista veden ja taivaan väliltä

Kuikkajärvessä ja monessa muussa järvessä on nyt sinilevää. Se ei ole kivaa, sillä sinilevä voi olla myrkyllistä eikä silloin voi uida, vaikka minä olen juuri oppinut uimaan. Merenrannalla ei onneksi ollut sinilevää mutta sitten siellä oli yhdessä laguunissa öhkölevää. Sen seassa oli kiva maata kun se ei ollut myrkkylevää, mutta vanhemmat eivät silti antaneet. Onneksi siellä oli monta kilometriä hiekkaa.
Yhtenä päivänä alkoi sataa vettä vaikka Aurinko paistoi. Se oli hassua. Silloin näkyy sateenkaaria.
Yhtenä toisena iltana tuli ukkonen. Silloin pitää laittaa koneet kiinni ja se oli jo vähän liian jännittävää. Vanhempien kanssa menin kuistille ja kun istuin Isän sylissä, niin ei se enää pelottanut. Silloin kun sataa muttei ukkosta, niin voi ottaa vaatteet pois ja mennä pihalle tanssimaan sadetanssia.

Mistä pilvet tulevat? Vanhemmat väittivät, että merestä, mutta minäpä näin kaupungissa pilventekokoneen.Leikkipaikalla näkyi tomppapilvi (kun se oli ihan sen Tompan näköinen kun on Kristiina Louhen kirjoissa).
Iltaisin pilvet menevät sykkyrälle niinkuin Kuu kun ne menevät nukkumaan.