Somalia

Olen Soma, kymmenvuotias luontoharrastaja. Asun Äitin ja Isän kanssa Sienimetsässä Kuikkajärven rannalla. Koska en itse osaa vielä kaikkia tietokonejuttuja, niin Isä toimii minun sihteerinäni. (Sihteeri on kylläkin afrikkalainen lintu).

2007-08-31

Ukkosta ja melkeinpakkasta

Viime viikon perjantaina tuli ukkonen heti aamulla kun alkoi valostua. Se oli hassua, kun ukkosen kuuluisi tulla vasta iltapäivällä kun on lämmintä. Salama iski monta kertaa niin lähelle, että se paukahti ihan heti, mutta onneksi se ei iskenyt meidän taloomme.

Viikonloppuna olimme painolastinäyttelyssä Kettusaaressa. Siellä on hienot kokoelmat painolastikiviä, simpukoita ja kotiloita, yläkerrassa näytettiin piirrettyä ohjelmaa ja sitten siellä ulkona oli seikkailupolku.

Sienimetsästä alkaa taas löytyä suppilovahveroita ja hirvikärpäsiä. Pikkujyrsijät olivat syöneet monesta herkkutatista (Boletus edulis) lakin.Tällä viikolla on aamuisin ollut viileää. Se on hienoa sillä sitten tulee talvi ja lunta.

2007-08-21

Keltavahveromustamörskyisojärvisimpukkamuhennos

Viime viikolla kävimme katsomassa Ampiaismummoa. Hänellä oli vintillä ampiaispesä, joka oli 66 senttiä leveä ja 77 senttiä korkea. Onneksi siellä ei ollut nyt yhtään elävää ampiaista, kun se oli viimevuotinen pesä.

Perjantaina söimme lähiruokaa. Se ei tarkoita sitä, että ruuat olisi ostettu lähikaupasta (kun se lähikauppakin on kolmen kilometrin päässä), vaan että keräsimme ruuat itse lähiympäristöstä, paitsi perunat, jotka ostimme lähikaupasta, kun oman kasvimaan perunat eivät vielä ole kasvaneet.

Söimme keltavahveromustamörskyisojärvisimpukkamuhennosta. Isä oli sukeltanut suuria isojärvisimpukoita (Anodonta cygnea) Uimajärven rannasta (ja minä olin tehnyt käpymeduusoita). Niitä pidettiin yön yli vesiämpärissä ritilän päällä että ne puhdistuisivat ja sitten keitettiin ja perattiin. Simpukoissa ei ole oikein mitään makua (ennenkuin niihin laittaa sitruunapippuria), mutta ne kuoret ovat hienoja! Sisäpuolelta ne ovat hohtavan valkoisia.
Mutta semmoisia simpukoita voi syödä, jotka ovat kasvaneet semmoisissa järvissä, joitten rannoilla ei ole peltoja, tehtaita tai paljon asukkaita.

Lauantaina olimme kyläjuhlissa seuraamassa ankkakoskenlaskua. Niitä ankkoja oli keltaisia ja punaisia ja niissä oli numerot. Ostimme kaikki yhdet numerot - ja minä voitin palkinnon! Sain muistikirjan ja kynän! Illalla siellä koskella sytytettiin valot ja nähtiin kun siipat (Myotis) lentelivät joen yllä hyönteisiä pyydystämässä. Kahvilassa myytiin lepakkopipareita.
Maitohampaani irtosi viimein eilisaamuna, vaikkei se johtunut siitä, että olin syönyt simpukoita, kun en minä niitä kuoria syönyt.

2007-08-16

Syksy tulee kun hampaat tippuvat suista

Kolme päivää sitten minulla alkoi ensimmäistä kertaa heilua maitohammas! Se ei silti ole ensimmäinen hammas, joka minulta lähtee - toissakeväänähän kaaduin rappusissa ja minulta vedettiin pois kaksi hammasta. Siihen paikkaan on nyt kasvanut ensimmäinen rautahampaani.

Tänä kesänä on tullut hyvästi keltavahveroita ja mustamörskyjä (Helvella lacunosa). Ne mörskyt ovat jänniä korvasienennäköisiä sieniä, mutta syötäviä, ja korvasieniä kasvaa vain keväällä. Monena päivänä olemme syöneet omasta pihasta kerättyä sienimuhennosta. Omenia tulee myös hyvin, vaikka niissä on madonreikiä, mutta voi niitä silti syödä. Karviaisia tulee kanssa, mutta vadelmia ei. Annoimme rastaiden syödä viinimarjat.

Joskus kesäisin meidän sisälle tulee lentomuurahaisia jostakin lattiakolosta. Nyt niitä tuli kamalan paljon ja illalla ne lensivät päin lamppua ja kuolivat. Sitten niitä oli aamulla valtavasti siinä lampunkuvussa. Joka kesä jonakin lämpimänä päivänä jokaisesta muurahaispesästa lähtee siivekkäitä koiraita ja naaraita ja niistä naaraista tulee sitten kuningattaria. Vain kuningattaret munivat.

2007-08-06

Kesäleiri

Viikonloppuna olin luontoleirillä. Siellä oli kivaa kun oli lapsia ja ongittiin ja tuli särkiä (Rutilus rutilus) ja ahvenia (Perca fluviatilis), joka on Suomen kansalliskala. Isommat pojat saivat lisäksi virvelillä ison hauen (Esox lucius) ja Äiti onki säynävän (Leuciscus idus: kuvassa särki ja säynävä - tunnetko kumpi on kumpi?). Malva täytti 11 ja lauloimme hänelle ja annoin hänelle syntymäpäivälahjaksi semmoiset puunlehtikortit ja illalla paistettiin makkaraa ja ahvenia.
Seuraavana päivänä teimme niittyretken, jolla pidettiin kasvitietokilpailu, ja minä voitin sen, vaikka olin kaikkein pienin lapsista (paitsi yksi Matias, joka on kanssa viisi ja valtavan kiva)! Isä tuli siinä kilpailussa viimeiseksi, mutta hän sanoi, että tästä ei sitten hiiskuta. Kuvassa niityltä löytyneita punaisia marjoja: kalliokielo (Polygonatum odoratum, myrkyllinen), kielo (myrkyllinen), korpipaatsama (Rhamnus frangula, myrkyllinen), lillukka (Rubus saxatilis, syötävä), metsäruusu (Rosa majalis, syötävä), puolukka (Vaccinium vitis-idaea, syötävä) ja taikinamarja (Ribes alpinum, syötävä). Tunnetko Sinä nuo marjat? (Isä ei tuntenut).

Sitten tein ensimmäisen oman simpukkavideoni niistä simpukoista kun olin kerännyt Ruijasta, ja opetin samalla muitakin tekemään simpukkavideon ja esittelin ne simpukat: hietasimpukan, islanninsimpukan (Arctica islamdica), kampasimpukan (Chlamys islandica) & sinisimpukan.
Sitten kävin soutelemassa ja onkimassa ja saunassa (mutta uida ei voinut kun oli sinilevää)ja teimme ympäristötaiteita (kuvassa rantametsän Pirkka-Peikko) ja lopuksi söin lätyn.

Viimeisena aamuna leirillä kävi lehdentoimittaja, joka otti valokuvan minun simpukkavideostani. Sitten leikimme ravintoketjua: jokainen sai vihreän, keltaisen tai punaisen pyykkipojan hihaansa. Vihreät, joita oli eniten, olivat kasveja. Keltaisia kasvinsyöjiä oli vähemmän ja punaisia petoeläimiä vähiten. Eläimet pistivät silmät kiinni ja kasvit juoksivat piiloon. Sitten kasvinsyöjät päästettiin etsimään kasveja, ja kun he löysivät niitä, kasvit eivät päässeet karkuun vaan ne syötiin, eli kasvinsyöjä sai sen vihreän pyykkipojan. Viimeisenä etsimään päästetyt pedot puolestaan ajoivat takaa kasvinsyöjiä, ja kun petoeläin sai kasvinsyöjän kiinni, niin se peto sai keltaisen pyykkipojan ja kaikki kasvinsyöjän syömät vihreätkin. Voittaja oli se peto, jolla oli eniten pyykkipoikia, patsi jos kaikki kasvinsyöjät oli syöty ja kasveja jäi jäljelle, jolloin kasvit voittivat kun se petoeläin kuoli nälkään. Se jännä leikki, ihan oikeasti.

Hienointa leirielämässä on mökki, sauna ja Matias.

2007-08-02

Lapissa

Kun toissaviikolla olin Suomen eteläpäässä, niin viime viikolla menimme pohjoispäähän. Ajoimme kaksi päivää katsomaan Mallaa ja Saanaa. Välillä nukuimme teltassa semmoisella leirintäalueella, jonka nimi oli Soma. Sen lähellä oli vaaroja. Ne ovat semmoisia vuoria, joitten päällä on metsää. Sen Soman leirintäalueen jälkeen jouduimme Kolariin, mutta se ei ollut onnettomuus, vaan senniminen paikka. Lapissa on kummallisia paikkoja. Seuraavassa paikassa, Muoniossa, oli silti kolari lähellä, kun kaksi isoa sarvipäistä poroa (Rangifer tarandus) käveli keskellä tietä.

Perillä Kilpisjärvellä osallistuin kasvitieteelliseen kokoukseen. Halusin katsomaan Mallaa ja Saanaa, kun olin kuullut satukirjoista monta satua heistä ja kasetilta semoisen laulunkin, joka kertoi heidän häistään. Mutta ne Malla ja Saana olivatkin tuntureita, eivätkä ihmisiä! Tunturit ovat semmoisia vuoria, joitten päällä ei ole metsää vaan vaan kivikkoa ja pilviä. Kiipesin Pikku-Mallan huipulle katsomaan yökkölehtiä (Pinguicula). Ne ovat jänniä hyttyssyöjäkasveja. Lapissa orvokit (Viola biflora) ovat keltaisia!
Sitten heitin kylmän kiven Kilpisjärveen ja menin käymään Norjassa. Siellä on valtavia vuoria! Uin vuonossa, joka tarkoittaa jyrkkää merenlahtea, ja keräsin rantajuttujaVuorilla oli lumilaikkuja ja vuoren rinteestä pulppusi joki! Vuonossa oli lämmintä ja Aurinko paistoi. Mutta heti kun palasimme Suomeen tuli kylmä ja alkoi sataa.

Paluumatkalla kävimme Tarsivuorella etsimässä sinilintua (Tarsiger cyanurus). Se on kauhean harvinainen peikkometsissä piilotteleva pikkulintu. Kiipesimme jyrkän vuoren päälle ja kiersimme sen, mutta vasta lopuksi Äiti huomasi sen äänen sadan metrin päässä autosta.