Merimetsot

Niinkuin kenties muistatte, harjoittelin toissaviikolla kanootissa oleilua. Jatkoin harjotuksia juhannuksena Mummun ja Vaarin huvilalla aidossa meriympäristössä. Sitten olikin jo aika tarttua tositoimeen. Yhdessä Liisa-tädin ja Räppänä-sedän kanssa lähdimme oikeilla kanooteilla ulapalle. Lähtörannassa maistoin kesän ensimmäisen mansikan (Fragaria vesca). Alkumatkalla ohitimme lumpeita (Nymphaea), ulpukoita (Nuphar) ja vauvasaaria, jotka kasvavat isommiksi kun merenpohja kohoaa. Meloimme saaren vierestä, joka oli rakennettu rimoista, ja kapean salmen läpi ulkomeren reunaan. Yhdessä pienessä saaressa söimme ja joimme eväitä. Siitä saaresta oli vaikea löytää hyvää istumapaikkaa, kun maassa oli paljon viholaisia (Myrmica). Ne ovat pieniä oransseja muurahaisia jotka pistävät kuin nokkoset. Muurahaiset pääsevät saariin kun kerran kesässä pesistä lähtee lentomuurahaisia, jotka lisääntyvät. Puuttomissakin saarissa on paljon viholaisia ja mustia mauriaisia (Lasius), jotka asuvat hiekkamaassa. Kun niissä saarissa alkaa kasvaa havupuita, sinne tulee kekomuurahaisia (Formica), jotka tekevät kekopesänsä neulasista.

Sitten meloimme merimetsosaariston läpi. Ensin ohitimme saaren, josta yhdyskunta oli jo lähtenyt. Se oli vihreä, mutta suurin osa tervalepistä oli kuollut. Seuraavaksi ohitimme kallioluodon, joka oli aivan valkoisena merimetsojen (Phalacrocorax carbo) ulosteista. Isot mustat linnut pesivät kolmannessa saaressa, joka oli puidenlatvoja myöten melkein kokonaan merimetsonkakasta valkoinen. Haju tuntui 50 metrin päähän. Lähestyessämme kamalan paljon aikuisia lintuja lähti lentoon ja alkoi kaarrella saaren yllä. Lepät olivat kuolleet ja merimetsonpoikaset jo isoja. Osa risupesistä oli puissa, mutta köyhemmät merimetsot joutuivat pesimään kivikossa.

Neljänteen saareen oltiin rakentamassa uutta merimetsolähiötä. Osa lepistä vihersi vielä.

Merimetsoja on pesinyt Suomessa niin kauan kuin muistan, mutta silti ne ovat uusia tulokkaita. Ne ovat valtavan hyödyllisiä Itämerelle, kun aikuiset ovat lianneet meren niin että se on täynnä särkiä, ja niitä eivät syö muut kuin merimetsot.

Saaret ovat kivoja, vaikkei niistä usein löydy ketunleipää. Kun Isä oli lapsi, hän kirjoitti saarirunon. Se löytyy täältä.

Ötökesä

Tuomissa on nyt kamalan paljon matoja. Ne ovat tuomenkehrääjäkoin (Yponomeuta evonymellus) toukkia. Viikossa toukat syövät isonkin puun lehdettömäksi ja käärivät sen harmaaseen seittiin. Tällaiset puut erottuvat kauas pellonlaitametsässä. Seitti suojaa toukkia saalistajalinnuilta, mutta lehtiä nassuttaessaan toukat ovat usein vailla turvaverkkoa, mistä syystä laululinnut viihtyvät seittipuissa. Myös lentomuurahaisen näköiset vainopistiäiset (Braconidae) parveilevat toukka-apajalla. Jos toukkia koskettaa, ne pakenevat hassusti takaperin liikkuen ja tiputtautuvat seitin varassa alas kuin tarzanhämähäkit liaaneissaan. Syötyään vatsansa täyteen toukat kapuavat puun juurelle koteloitumaan, ja heinäkuussa tuomi (Prunus padus) kasvattaa uudet lehdet. Tiedän tämän, koska viime vuonna oli samanlainen tuomenkehrääjäkoin jättiläisesiintymä koko Etelä-Suomessa. En ollut elinikänäni nähnyt yhtä paljon tuomenkehrääjamatoja yhdellä kertaa! Äiti ja Isä sanoivat,etteivät hekään, ja he ovat syntyneet jo viime vuosituhannella.

Se kun tuhohyönteiset esiintyvät suurina joukkoina peräkkäisinä vuosina, rassaa puita niin että saapa nähdä moniko tuomipuu selviytyy ensi talvesta. Heinäkuun puolenvälin tienoilla on joka tapauksessa luvassa runsaasti pieniä valkoisia yöperhosia kun tämän kesän kehrääjäkoit kuoriutuvat. Loppukesällä ne munivat ja toukat sitten talvehtivat.

Metsäretkellä osuimme hakkuulle, jossa kasvoi pieniä haapoja (Populus tremula). Niiden oksilla häsläsi runsaasti isokokoisia "leppäkerttuja", haavanlehtikuoriaisia (Melasoma populi).Haavanlehtikuoriaiset munivat alkukesällä ja niiden toukatkin muistuttavat leppäkertun toukkia, mutta ovat elämäntapakasvissyöjiä (leppäkertut syövät kirvapurilaisia). Loppukesällä kuoriutuvat uudet aikuiset, jotka sitten talvehtivat.

Toukokuussa näytin Isälle kun tervalepän (Alnus glutinosa) lehdillä piipersi paljon pieniä mustia idänlehtikuoriaisia (Agelastica alni). Siinä melkein kuului oikein rouskutus kun ne mussuttivat niitä lehtiä. Samalla lailla kuin haavanlehtikuoriaisella, myös idänlehtikuoriaisella aikuiset koppakuoriaiset talvehtivat.

Ellalla & Aleksilla on muuten semmoinen laulu kuin Mc Koppakuoriainen. Siinä lauletaan että "Ämsee Koppa, Koppakuoriainen, Koppa-Koppa-Koppa-Koppa-Koppakuoriainen".

On kiva kun näin kesällä on paljon ötököitä! Onneksi mikään tuhohyönteinen ei syö ketunleipää.

Kaupunkiloma

Vanhemmilla oli kesäkuun toisella viikolla lomaa. Lähdimme siis kaupunkiin. Ensin kävimme Lähikaupungissa. Siellä on Kirjaston leikkinurkka ja sitten siellä on semmoinen liikennemerkki, missä on Ukin ja minun kuva.Sitten menimme Korkeasaareen. Sinne mentiin ensin junalla, jossa oli sisällä toinen juna, ja loppumatka laivalla, joka lähti Satamasta. Silti siellä ei satanut yhtään. Satamassa oli niin isoja laivoja että ne voivat törmätä johonkin. Korkeasaaren paviaanihäkin luona yksi aikuinen kysyi että "Kukas näistä sitten on se kuningas?", niin hänen lapsensa vastasi että "Se on varmaan tuo jonka peffaa hierotaan". Se perhe joutui lähtemään pois kun heitä nauratti niin paljon. Minun Isäni muisteli että kun hän oli lapsena käynyt Korkeasaaressa Mummun ja Vaarin kanssa, niin Vilkku-täti, joka oli silloin pieni, oli paviaanihäkin luona huutanut että "Tulkaa katsomaan, täällä on serkkuja!"
Leijonahäkin luona näin isäleijonan ihan läheltä. Se tuli aivan ikkunan taa ja kamalan paljon lapsia tungeksi sen luo ja sitten se leijona nousi takajaloilleen ja raapi ikkunaa, mutta kun se ei saanut sitä rikki niin se kääntyi toisinpain ja pissasi ikkunaan! Kyllä me lapset nauroimme. Sitten se isäleijona rupesi kiertämään häkkiä ja karjumaan. Sillä oli tosi iso ääni!
Sorsahäkissä istui koirashaahka jonka pyöreä kermanvärinen rinta näkyi kauas. Yksi lapsi luuli sitä munaksi, mutta hänen äitinsä sanoi että se on sen rinta. Niin sitten se lapsi kysyi, että "Ai rintaliivi vai?".
Tarkastin onko krokotiililta tippunut hampaita niinkuin minulta. Se krokotiili ei ollut oikea, vaan puinen. Iguaani sen sijaan oli oikea, ja se olisi halunnut syödä pikkulapsia.Äitikarhu lekotteli kahden vauvakarhun kanssa Karhulinnassa eikä halunnut syödä ketään.Niille pikkukarhoille ei riitä tilaa aitauksessa sitten kun ne kasvavat isoiksi, ja sen takia eläintenhoitajat nyt koettavat etsiä niille uutta kotia.
Manuli oli söpö. Se on ihan kuin Furby.
Visentit olivat valtavan isoja, mutta ne vain makailivat aitauksessaan ja näyttivät ihan tonnikaloilta. En kyllä ole ikinä nahnyt tonnikalaa... vielä. Sitten palasimme kaupunkiin. Näimme merimatkalla tukkeja, joita on pistetty sinne merkiksi sen takia että laivat eivät törmäisi niihin. Näimme Presidentinlinnankin. Siellä asuu Tarja Halonen. Kävimme myös ostoksilla Stockmannilla. Minä ostin Hyönteiselämää-nimisen levyn. Siinä on hauskoja lauluja.
Lauantaina menimme Erämessuille. Siellä sai mehua ja pipareita ja ongen. Metsästysjärjestön setä oli sitä mieltä että luonnonsuojelualueilla pitäisi saada ampua ja että isojen setien mafia Helsingissä tekee luonnonsuojelulakeja. Satelliittipaikannuskojun setä selitti että kepsissä KKJ27-kaista on sama kuin KKJ3-kaista. Kepsi on niinkuin kännykkä, mutta sillä ei voi soittaa, mutta sillä voi silti leikkiä, että soittaisi. Oikeasti siitä katsoaan, että missä ollaan, vaikka minä en sitä ymmärrä, kun sen, missä on, näkee kun katsoo ympärilleen!
Olin myös kanootissa ja näin täytetyn bambin. Se ei ollut oikea bambi kun se ei liikkunut lainkaan. Lopuksi ostimme metrilakua että jaksaisimme ajaa kotiin. Siltikin minä nukahdin kotimatkalla. Vinkki lakritsin valmistajille: olisi kiva jos olisi ketunleivänkin makuista lakua. Kaupungeissa kun ei kasva ketunleipää.

Tippaleipäkuu

Sain tosi ison kirjeen Emmaliisa-tädiltä. Siinä oli hieno pannunalunen, joka sopii hyvin nukkien ryijyksi leikkimökkiini. Äiti sanoi, että tikut ovat pajua (Salix). Mukana tulleen käyttöohjeen mukaan sitten kun se menee rikki niin sen voi käyttää sytykkeenä uunissa tai kompostoida. Kiitos, Emmaliisa! Sen takia hän sinne ruovikkoon viime viikolla menikin, että voisi kerätä korsia käsitöitä varten!

Harjumetsässä kävellessä Isä yhtäkkiä pysähtyi osoittamaan polunvarressa olevia kikkareita. Hirven (Alces alces) kikkareet minä tunnen, eivätkä nämä olleet niitä. Kikkareet olivat korvasieniä (Gyromitra esculenta). Läheltä katsoen ne olivat kuin tummia tippaleipiä. Tippaleipä puolestaan on kuin kuiva matomunkki, joita syödään vappuna. Korvasieni sen sijaan on tappavan myrkyllinen eikä siihen saa koskea. Jotkut sieni-ihmiset kuitenkin keräävät niitä ja keittävät monta kertaa tai kuivaavat, jolloin suurin osa myrkyistä haihtuu.

Korvasieniä kasvaa paikoissa joissa maanpinta kulunut ja useimmin sitä näkee polkujen varsilla.

Myöhemmin kävelimme sammalkuusikossa ja sielläkin tuli vastaan korvasieniä. Ne kasvoivat suoraan rikkomattumasta sammalikosta. Kun katselimme niitä lähemmin, jokaisessa oli päällä merkillinen linssi. Emme olleet huomanneet sellaista korvasienissä ennen. Oudon pöhöttyneitäkin ne olivat. Tökimme yhden tikuilla auki ja sen sisästä tuli löllölimaa...

Kotona katsoimme Suomen ja Pohjolan sienet -kirjasta sekä tietokoneen Sienipolulta ja huomasimme ettei se mikään korvasieni ollutkaan, vaan harvinainen hytymaljakas (Sarcosoma globosum)! Sienipolulla sitä verrattiin runebergintorttuun. Niitä, siis niitä runebergintorttuja, syödään tammi- ja helmikuussa.

Metsästä löytyi myös kaadetuilla puilla kasvavia taulakääpiä (Fomes fomentarius) ja pikkuruisia lahotipakoita (Dacrymyces stillatus). Torvijäkälätkin (Cladonia)

muistuttavat kamalan paljon vauvasieniä. Itse asiassa jäkälätkin lasketaan mukaan sienikuntaan (Fungi).

Paitsi sieniä, kevätmetsässä tapaa myös kuusen (Picea abies) kerkkiä, eli pieniä vaaleita vuosikasvaimia. Ne maistuvat kirpeiltä.

Sienimetsässä on mukavaa neljästä syystä:

1. Sammalmatolla on helppo kävellä.

2. Remonttipuut ovat kivoja leikkitelineitä.

3. Sammalpatjalla saa makoisat unet.

4. Sienimetsässä kasvaa ketunleipää!