Miksei hylkeitä päästetä sairaalaan?

Televisiosta katselimme pingviiniohjelmaa, jossa näytettiin kun merinorsuäiti (Mirounga leonina) synnytti. Ihmettelin kun se ei mennyt sairaalaan synnyttämään, mutta sitten kuulin, että Etelä-Georgian Saarella ei ole sairaalaa.

Kävin taidenäyttelyssä jossa oli paljon hassuja taideteoksia. Tuula Närhisen maalaukset olivat oikeasti maalanneet hiiret ja lokit: niille oli asetettu syöttejä niin, että ne olivat joutuneet kävelemään eriväristen mustetyynyjen yli paperin päälle tai noetun lasin päällä. Fredrik Raddum oli tehnyt hassuja veistoksia, niinkuin nuotiolla istuvan koiranja sitten siellä oli kirahvikeinu, joka tuli seinän läpi, mutta siinä ei saanut keinua, kun missään museoissa ei saa ikinä koskea esineisiin. David Svensson oli tehnyt valoseinän, joka oli niinkuin Maapallon ylhäältä kylmästä valosta Maapallon keskelle lämpimään valoonSitten siellä oli Hanna Haaslahden ihmeellisiä videojuttuja, että kun käveli huoneen läpi, niin se oma kävely monistui seinälle ja toisessa huoneessa varjotanssijat seurasivat lattialla valossa kävelijöitä.

Pääsiäisenä taiteilin itsekin: keitimme kananmunia ja maalasin niitä.
Automatkalla sitten söin niitä munia.

Kävin semmoisessa leikkipuistossa kun Isä oli leikkinyt lapsena:

Virusten kevätmuutto

Hiihtolomalla kun ajoimme autolla Vaarin luo, niin rupesin ihmettelemään yhtä asiaa:
-Kuinka pitkä matka on vielä?
-Yksi tunti.
Pitkän ajan kuluttua kysyin uudestaan:
-Kuinka pitkä matka on vielä?
-50 minuuttia.
Niin että kun ensin oli jäljellä vain yksi tunti ja sitten se olikin kasvanut 50:ksi, vaikka minun mielestäni ajan olisi pitänyt vähentyä! Vanhemmat yrittivät selittää, että tunnissa on 60 minuuttia, mutta kyllä se kuulosti kummalliselta selittelyltä että kun yksi vähenee niin tulisi 50.

Matkan varrella keksin uuden sanan: "Mikski?". Keksin sen kun minun piti kysyä "Miksi?". En ole vielä keksinyt mitä se tarkoittaisi.

Ostospaikalla leikin akrobaattia. Ylhäällä köysissä oli hyvä olla, kun muuten leikkipaikka oli joutunut ilmastonmuutoksen kouriin ja liukumäen alapuolella virtasi mutavyöry. Lähikaupungissa kokeilin menneen talven "lumilinnamuotia".
Hiihtolomaviikon, jolloin ei silti tarvittu suksia, jälkeen sairastuimme taas flunssavirukseen. Sen takia en ole ollut internetissä etteivät virukset leviäisi.

Otin taas kameralla taidekuvia. Keksin yhden hassun, kun käänsin kameran väärinpäin, niin kaikki tavarat ihan kuin roikkuisivat katosta. Ryhdyin myös opettelemaan tietotekniikkaa. Vanhempien vanhalla taskutietokoneella voi kirjoittaa sanoja ja piirtää kuvia.

Sinitintit jo laulavat kovasti. Yhtenä päivänä lintulaudallamme poikkesi parvi pyrstötinttejä.