Keltavahveromustamörskyisojärvisimpukkamuhennos

Viime viikolla kävimme katsomassa Ampiaismummoa. Hänellä oli vintillä ampiaispesä, joka oli 66 senttiä leveä ja 77 senttiä korkea. Onneksi siellä ei ollut nyt yhtään elävää ampiaista, kun se oli viimevuotinen pesä.

Perjantaina söimme lähiruokaa. Se ei tarkoita sitä, että ruuat olisi ostettu lähikaupasta (kun se lähikauppakin on kolmen kilometrin päässä), vaan että keräsimme ruuat itse lähiympäristöstä, paitsi perunat, jotka ostimme lähikaupasta, kun oman kasvimaan perunat eivät vielä ole kasvaneet.

Söimme keltavahveromustamörskyisojärvisimpukkamuhennosta. Isä oli sukeltanut suuria isojärvisimpukoita (Anodonta cygnea) Uimajärven rannasta (ja minä olin tehnyt käpymeduusoita). Niitä pidettiin yön yli vesiämpärissä ritilän päällä että ne puhdistuisivat ja sitten keitettiin ja perattiin. Simpukoissa ei ole oikein mitään makua (ennenkuin niihin laittaa sitruunapippuria), mutta ne kuoret ovat hienoja! Sisäpuolelta ne ovat hohtavan valkoisia.
Mutta semmoisia simpukoita voi syödä, jotka ovat kasvaneet semmoisissa järvissä, joitten rannoilla ei ole peltoja, tehtaita tai paljon asukkaita.

Lauantaina olimme kyläjuhlissa seuraamassa ankkakoskenlaskua. Niitä ankkoja oli keltaisia ja punaisia ja niissä oli numerot. Ostimme kaikki yhdet numerot - ja minä voitin palkinnon! Sain muistikirjan ja kynän! Illalla siellä koskella sytytettiin valot ja nähtiin kun siipat (Myotis) lentelivät joen yllä hyönteisiä pyydystämässä. Kahvilassa myytiin lepakkopipareita.
Maitohampaani irtosi viimein eilisaamuna, vaikkei se johtunut siitä, että olin syönyt simpukoita, kun en minä niitä kuoria syönyt.