Lapissa

Kun toissaviikolla olin Suomen eteläpäässä, niin viime viikolla menimme pohjoispäähän. Ajoimme kaksi päivää katsomaan Mallaa ja Saanaa. Välillä nukuimme teltassa semmoisella leirintäalueella, jonka nimi oli Soma. Sen lähellä oli vaaroja. Ne ovat semmoisia vuoria, joitten päällä on metsää. Sen Soman leirintäalueen jälkeen jouduimme Kolariin, mutta se ei ollut onnettomuus, vaan senniminen paikka. Lapissa on kummallisia paikkoja. Seuraavassa paikassa, Muoniossa, oli silti kolari lähellä, kun kaksi isoa sarvipäistä poroa (Rangifer tarandus) käveli keskellä tietä.

Perillä Kilpisjärvellä osallistuin kasvitieteelliseen kokoukseen. Halusin katsomaan Mallaa ja Saanaa, kun olin kuullut satukirjoista monta satua heistä ja kasetilta semoisen laulunkin, joka kertoi heidän häistään. Mutta ne Malla ja Saana olivatkin tuntureita, eivätkä ihmisiä! Tunturit ovat semmoisia vuoria, joitten päällä ei ole metsää vaan vaan kivikkoa ja pilviä. Kiipesin Pikku-Mallan huipulle katsomaan yökkölehtiä (Pinguicula). Ne ovat jänniä hyttyssyöjäkasveja. Lapissa orvokit (Viola biflora) ovat keltaisia!
Sitten heitin kylmän kiven Kilpisjärveen ja menin käymään Norjassa. Siellä on valtavia vuoria! Uin vuonossa, joka tarkoittaa jyrkkää merenlahtea, ja keräsin rantajuttujaVuorilla oli lumilaikkuja ja vuoren rinteestä pulppusi joki! Vuonossa oli lämmintä ja Aurinko paistoi. Mutta heti kun palasimme Suomeen tuli kylmä ja alkoi sataa.

Paluumatkalla kävimme Tarsivuorella etsimässä sinilintua (Tarsiger cyanurus). Se on kauhean harvinainen peikkometsissä piilotteleva pikkulintu. Kiipesimme jyrkän vuoren päälle ja kiersimme sen, mutta vasta lopuksi Äiti huomasi sen äänen sadan metrin päässä autosta.