Lapissa
Kun toissaviikolla olin Suomen eteläpäässä, niin viime viikolla menimme pohjoispäähän. Ajoimme kaksi päivää katsomaan Mallaa ja Saanaa. Välillä nukuimme teltassa semmoisella leirintäalueella, jonka nimi oli Soma. Sen lähellä oli vaaroja. Ne ovat semmoisia vuoria, joitten päällä on metsää. Sen Soman leirintäalueen jälkeen jouduimme Kolariin, mutta se ei ollut onnettomuus, vaan senniminen paikka. Lapissa on kummallisia paikkoja. Seuraavassa paikassa, Muoniossa, oli silti kolari lähellä, kun kaksi isoa sarvipäistä poroa (Rangifer tarandus) käveli keskellä tietä.
Perillä Kilpisjärvellä osallistuin kasvitieteelliseen kokoukseen. Halusin katsomaan Mallaa ja Saanaa, kun olin kuullut satukirjoista monta satua heistä ja kasetilta semoisen laulunkin, joka kertoi heidän häistään. Mutta ne Malla ja Saana olivatkin tuntureita, eivätkä ihmisiä! Tunturit ovat semmoisia vuoria, joitten päällä ei ole metsää vaan vaan kivikkoa ja pilviä. Kiipesin Pikku-Mallan huipulle katsomaan yökkölehtiä (Pinguicula). Ne ovat jänniä hyttyssyöjäkasveja. Lapissa orvokit (Viola biflora) ovat keltaisia!
Sitten heitin kylmän kiven Kilpisjärveen ja menin käymään Norjassa. Siellä on valtavia vuoria! Uin vuonossa, joka tarkoittaa jyrkkää merenlahtea, ja keräsin rantajuttujaVuorilla oli lumilaikkuja ja vuoren rinteestä pulppusi joki! Vuonossa oli lämmintä ja Aurinko paistoi. Mutta heti kun palasimme Suomeen tuli kylmä ja alkoi sataa.
Paluumatkalla kävimme Tarsivuorella etsimässä sinilintua (Tarsiger cyanurus). Se on kauhean harvinainen peikkometsissä piilotteleva pikkulintu. Kiipesimme jyrkän vuoren päälle ja kiersimme sen, mutta vasta lopuksi Äiti huomasi sen äänen sadan metrin päässä autosta.
Perillä Kilpisjärvellä osallistuin kasvitieteelliseen kokoukseen. Halusin katsomaan Mallaa ja Saanaa, kun olin kuullut satukirjoista monta satua heistä ja kasetilta semoisen laulunkin, joka kertoi heidän häistään. Mutta ne Malla ja Saana olivatkin tuntureita, eivätkä ihmisiä! Tunturit ovat semmoisia vuoria, joitten päällä ei ole metsää vaan vaan kivikkoa ja pilviä. Kiipesin Pikku-Mallan huipulle katsomaan yökkölehtiä (Pinguicula). Ne ovat jänniä hyttyssyöjäkasveja. Lapissa orvokit (Viola biflora) ovat keltaisia!
Sitten heitin kylmän kiven Kilpisjärveen ja menin käymään Norjassa. Siellä on valtavia vuoria! Uin vuonossa, joka tarkoittaa jyrkkää merenlahtea, ja keräsin rantajuttujaVuorilla oli lumilaikkuja ja vuoren rinteestä pulppusi joki! Vuonossa oli lämmintä ja Aurinko paistoi. Mutta heti kun palasimme Suomeen tuli kylmä ja alkoi sataa.
Paluumatkalla kävimme Tarsivuorella etsimässä sinilintua (Tarsiger cyanurus). Se on kauhean harvinainen peikkometsissä piilotteleva pikkulintu. Kiipesimme jyrkän vuoren päälle ja kiersimme sen, mutta vasta lopuksi Äiti huomasi sen äänen sadan metrin päässä autosta.
2 Comments:
At 21:12, Anonyymi said…
Kerroit käyneesi Kolarissa, mutta satutko tietämään, mistä se paikka on saanut nimensä? Ehkä isäsi sen tietää, mutta kaiken varalta kerron sen sinulle. Siinä kohdalla Ruotsin puolella on Pajala niminen paikka, joka on saanut nimensä siellä joskus olleesta laajasta rautateollisuudesta. Se tehdas oli suuren Köngänen nimisen kosken rannalla. Raudan sulatuksessa ja muokkauksessa tarvittiin hiiltä, sitä tehtiin Suomen puolella. Kun hiiltä sanottiin siellä koliksi, niin siitä hiilestä sai Kolarin kylä nimensä. Kun Suomi erosi Ruotsista, jäi Kolari Suomen puolelle, sillä raja tuli suureen jokeen sille kohdalle. Hiiltä sanotaan koliksi sen vieraskielistä nimeä mukaillen.Ehkä jo tiedät hiilen kemiallisen merkin, vai tiedätkö?
At 08:54, Soma said…
Kiitos paikkatiedosta! Hiilen kemiasta en vielä tiedä, mutta Kettusaaren painolastimaasta löysin kivihiiltä. Se on hassua kun se ei yhtään suttaa niinkuin takassa olevat hiilet.
Norjassa ajoimme läpi kylästä, jolla oli suomenkielinen nimi, vaikka se oli norjaa: Alta.
Sitten siellä oli semmoinen kylä, mitä kaikki suomalaiset sanovat Skibotniksi, vaikka sen suomenkielinen nimi on Yykeänperä.
Lähetä kommentti
<< Home