Merimetsot

Niinkuin kenties muistatte, harjoittelin toissaviikolla kanootissa oleilua. Jatkoin harjotuksia juhannuksena Mummun ja Vaarin huvilalla aidossa meriympäristössä. Sitten olikin jo aika tarttua tositoimeen. Yhdessä Liisa-tädin ja Räppänä-sedän kanssa lähdimme oikeilla kanooteilla ulapalle. Lähtörannassa maistoin kesän ensimmäisen mansikan (Fragaria vesca). Alkumatkalla ohitimme lumpeita (Nymphaea), ulpukoita (Nuphar) ja vauvasaaria, jotka kasvavat isommiksi kun merenpohja kohoaa. Meloimme saaren vierestä, joka oli rakennettu rimoista, ja kapean salmen läpi ulkomeren reunaan. Yhdessä pienessä saaressa söimme ja joimme eväitä. Siitä saaresta oli vaikea löytää hyvää istumapaikkaa, kun maassa oli paljon viholaisia (Myrmica). Ne ovat pieniä oransseja muurahaisia jotka pistävät kuin nokkoset. Muurahaiset pääsevät saariin kun kerran kesässä pesistä lähtee lentomuurahaisia, jotka lisääntyvät. Puuttomissakin saarissa on paljon viholaisia ja mustia mauriaisia (Lasius), jotka asuvat hiekkamaassa. Kun niissä saarissa alkaa kasvaa havupuita, sinne tulee kekomuurahaisia (Formica), jotka tekevät kekopesänsä neulasista.

Sitten meloimme merimetsosaariston läpi. Ensin ohitimme saaren, josta yhdyskunta oli jo lähtenyt. Se oli vihreä, mutta suurin osa tervalepistä oli kuollut. Seuraavaksi ohitimme kallioluodon, joka oli aivan valkoisena merimetsojen (Phalacrocorax carbo) ulosteista. Isot mustat linnut pesivät kolmannessa saaressa, joka oli puidenlatvoja myöten melkein kokonaan merimetsonkakasta valkoinen. Haju tuntui 50 metrin päähän. Lähestyessämme kamalan paljon aikuisia lintuja lähti lentoon ja alkoi kaarrella saaren yllä. Lepät olivat kuolleet ja merimetsonpoikaset jo isoja. Osa risupesistä oli puissa, mutta köyhemmät merimetsot joutuivat pesimään kivikossa.

Neljänteen saareen oltiin rakentamassa uutta merimetsolähiötä. Osa lepistä vihersi vielä.

Merimetsoja on pesinyt Suomessa niin kauan kuin muistan, mutta silti ne ovat uusia tulokkaita. Ne ovat valtavan hyödyllisiä Itämerelle, kun aikuiset ovat lianneet meren niin että se on täynnä särkiä, ja niitä eivät syö muut kuin merimetsot.

Saaret ovat kivoja, vaikkei niistä usein löydy ketunleipää. Kun Isä oli lapsi, hän kirjoitti saarirunon. Se löytyy täältä.