Kaupunkiloma

Vanhemmilla oli kesäkuun toisella viikolla lomaa. Lähdimme siis kaupunkiin. Ensin kävimme Lähikaupungissa. Siellä on Kirjaston leikkinurkka ja sitten siellä on semmoinen liikennemerkki, missä on Ukin ja minun kuva.Sitten menimme Korkeasaareen. Sinne mentiin ensin junalla, jossa oli sisällä toinen juna, ja loppumatka laivalla, joka lähti Satamasta. Silti siellä ei satanut yhtään. Satamassa oli niin isoja laivoja että ne voivat törmätä johonkin. Korkeasaaren paviaanihäkin luona yksi aikuinen kysyi että "Kukas näistä sitten on se kuningas?", niin hänen lapsensa vastasi että "Se on varmaan tuo jonka peffaa hierotaan". Se perhe joutui lähtemään pois kun heitä nauratti niin paljon. Minun Isäni muisteli että kun hän oli lapsena käynyt Korkeasaaressa Mummun ja Vaarin kanssa, niin Vilkku-täti, joka oli silloin pieni, oli paviaanihäkin luona huutanut että "Tulkaa katsomaan, täällä on serkkuja!"
Leijonahäkin luona näin isäleijonan ihan läheltä. Se tuli aivan ikkunan taa ja kamalan paljon lapsia tungeksi sen luo ja sitten se leijona nousi takajaloilleen ja raapi ikkunaa, mutta kun se ei saanut sitä rikki niin se kääntyi toisinpain ja pissasi ikkunaan! Kyllä me lapset nauroimme. Sitten se isäleijona rupesi kiertämään häkkiä ja karjumaan. Sillä oli tosi iso ääni!
Sorsahäkissä istui koirashaahka jonka pyöreä kermanvärinen rinta näkyi kauas. Yksi lapsi luuli sitä munaksi, mutta hänen äitinsä sanoi että se on sen rinta. Niin sitten se lapsi kysyi, että "Ai rintaliivi vai?".
Tarkastin onko krokotiililta tippunut hampaita niinkuin minulta. Se krokotiili ei ollut oikea, vaan puinen. Iguaani sen sijaan oli oikea, ja se olisi halunnut syödä pikkulapsia.Äitikarhu lekotteli kahden vauvakarhun kanssa Karhulinnassa eikä halunnut syödä ketään.Niille pikkukarhoille ei riitä tilaa aitauksessa sitten kun ne kasvavat isoiksi, ja sen takia eläintenhoitajat nyt koettavat etsiä niille uutta kotia.
Manuli oli söpö. Se on ihan kuin Furby.
Visentit olivat valtavan isoja, mutta ne vain makailivat aitauksessaan ja näyttivät ihan tonnikaloilta. En kyllä ole ikinä nahnyt tonnikalaa... vielä. Sitten palasimme kaupunkiin. Näimme merimatkalla tukkeja, joita on pistetty sinne merkiksi sen takia että laivat eivät törmäisi niihin. Näimme Presidentinlinnankin. Siellä asuu Tarja Halonen. Kävimme myös ostoksilla Stockmannilla. Minä ostin Hyönteiselämää-nimisen levyn. Siinä on hauskoja lauluja.
Lauantaina menimme Erämessuille. Siellä sai mehua ja pipareita ja ongen. Metsästysjärjestön setä oli sitä mieltä että luonnonsuojelualueilla pitäisi saada ampua ja että isojen setien mafia Helsingissä tekee luonnonsuojelulakeja. Satelliittipaikannuskojun setä selitti että kepsissä KKJ27-kaista on sama kuin KKJ3-kaista. Kepsi on niinkuin kännykkä, mutta sillä ei voi soittaa, mutta sillä voi silti leikkiä, että soittaisi. Oikeasti siitä katsoaan, että missä ollaan, vaikka minä en sitä ymmärrä, kun sen, missä on, näkee kun katsoo ympärilleen!
Olin myös kanootissa ja näin täytetyn bambin. Se ei ollut oikea bambi kun se ei liikkunut lainkaan. Lopuksi ostimme metrilakua että jaksaisimme ajaa kotiin. Siltikin minä nukahdin kotimatkalla. Vinkki lakritsin valmistajille: olisi kiva jos olisi ketunleivänkin makuista lakua. Kaupungeissa kun ei kasva ketunleipää.