Pöllöilyä

Pöllöjä ei mennä katsomaan vaan kuuntelemaan. Niitä kuulee helmikuusta toukokuuhun, mutta maaliskuun lopussa joutsenet ja rastaat ja muut yölinnut akavat häiritä pöllöjä.

Lähdimme viime viikolla yhtenä iltana auringonlaskun aikaan pöllöretkelle. Tulimme sitten yhden pellon laitaan missä näkyi pajon joutsenia ja muitakin eläimiä. Vanhemmat eivät olleet huomanneet ottaa yhtään kiikaria mukaan, ja niinpä minun piti kertoa heille, mitä sielllä pellolla oli, kun vanhemmat ovat huononäköisiäkin. Siellä oli joutsenten lisäksi kurkia, naakkoja, valkohäntäpeuroja ja yksi metsäkauris.

Emme kuulleet silloin yhtään pöllöä, kuin koiria vain, mutta sitten kotipihaamme kuului seuraavina iltoina viiru- ja lehtopöllö (Strix uralensis & aluco). Niitä oli jännä kuunnella pimeässä.

Eilen olin taas pöllöretkellä vaikken yhtään halunnut. Mutta sitten siellä oli kivaa kun pysähdellessä sai leikkiä hämärässä metsässä. Sitten aloin väsyä ja nukahdella autossa, mutta yhdellä pysäyksellä kuulin huuhkajan äänen autoon asti! Menin ovelle kuuntelemaan. Siellä olikin kaksi viirupöllöä huhuilemassa toisilleen. Toinen oli aika kaukana mutta toinen lähellä, ja se tuli ihan lähelle kun Isä matki sen ääntä tämmöisellä pöllöpillillä. Minua jo vähän pelotti kun viirupöllö voi olla vaarallinen pesänsä lähellä. Sitten me näimme sen varjokuvan taivasta vasten kun se lensi tien yli! Se oli kyllä hieno!