Sarko

Minä olen Sarko. Soma on minun kaverini, joka joka vuosi käy katsomassa minua, vaikken joka kevät vaivaudukaan kaivautumaan sammalen alta. Minä nautiskelen vain parhaista vuosista ja jätän välivuodet muille. Esimerkiksi ohitallustavat karhut ovat valitelleet kuinka viimekesä oli marjaton. Minun mielestäni karhujenkaan ei olisi viime keväänä ollenkaan kannattanut ensinkään herätä talviunilta.

Asuinpaikkani on mukavan rauhallinen pupukuusikko. Tosin se on vähän halvempaa aluetta, kun rinne antaa etelän suuntaan, mutta kuusikko suo suojaa - eihän siellä muuten asuisi kuin ihminen! Sukulaisia ei onneksi asu lähistöllä kuin yksi vanha kääpä ja jokunen jäkälä.

Kaavoitus on kyllä silti hoidettu päin mäntyä: naapurikorttelin männikkö kaadettiin viime syksynä, lauloivat pikkulinnut. Vähänmatkan päässä olevaa sorakuoppaa ollaan laajentamassa tännepäin. Olen verkostoitunut lähikuusten kanssa, ja korkeimmat niistä näkevät kaivannolle asti. Se on ikävää, kun siinä sitten häviää palanen Somankin lapsuudenmaisemaa. Viihtyisin lähiössäni vielä vuosisatoja, mutta vain saapas näkee, pitääkö tässä vielä ottaa itiöt alle ja vaihtaa hiippakuntaa jonnekin muuanne.