On kyllä kehno kevät

Isä oli viikon verran työmatkalla ja kun hän tuli kotiin, hän näytti ihan merirosvolta. Kettusaaressa oli tervaleppä kävellyt päin näköä, ja hänellä oli silmälappu.

Kotona Äiti oli koko viikon kipeänä ja minä hoidin häntä.

Sunnuntaina kävimme retkellä ja yhdellä tiellä, millä on ahdistushiekkaa, näimme kenttäkiitäjäisen (Cicindela campestris). Se on vihreä kevätkuoriainen, joka juoksee nopeasti ja lentää herkästi. Myös ensimmäiset korvasienet löysimme. Ahdistushiekka muuten on semmoista höttöistä hiekkaa, johon auto tai polkupyörä voi jäädä kiinni.

Illalla talollemme tuli paloauto valot vilkkuen. Vanhemmat juoksivat ikkunoihin katsomaan että palaako naapurissa. Ei palanut, mutta sen sijaan metsässä oli iso tulipalo! Pelästyin kamalan paljon kun se oli niin lähellä. Vanhemmat menivät katsomaan, ja se olikin vastavalmistunut talo kun paloi metsän takana. Isä meni opastamaan palokuntaa ja Äiti soitti omistajille, jotka olivat poissa. Kävimme seuraavana aamuna katsomassa kun se talo oli melkein kokonaan sisältä palanut ja katto romahtanut. Onneksi kukaan ei kuollut. Työmiehet (Isän mielestä poliisit) tutkivat palon syttymissyytä.

Kun se paloauto joutui kääntymään pois pihoistamme, niin se ajoi Naapurinmummun vaahteran (Acer platanoides) kumoon!
Nyt olen päiväkirjoitellut vuoden verran!