Muumilaakson marraskuu

Äiti tai Isä lukee minulle ennen nukahtamista iltasadun. Kun olimme saaneet päätökseen Pukke Punamuurahaisen, joka oli mielestäni aika tylsä, alettiin Muumilaakson marraskuuta. Äiti oli saanut sen pienenä koululaisena, eikä hän ollut ennen lukenut sitä, kun se kuulemma oli niin kummallinen kirja. Muutkin aikuiset ovat samaa mieltä, mutta minä tykkään siitä.

Muumilaakson jälkeen halusin kuulla Pikku prinssiä. Kaikki kunnolliset kirjat ovat ohuita ja niissä kuuluu olla kuvia. Puken on kirjoittanut Marjatta Kurenniemi ja Muumilaakson Tove Jansson. Pikku prinssin kirjoittajalla on kummallinen nimi, Antoine De Saint-Exupery. Minä en kyllä keksisi lapselleni yhtä omituista sukunimeä, vaikka olen viime kuukausina oppinut kamalan paljon kirjaimia, mutta tuossa nimessä on joitakin ihan outoja.
Nalle Puh on silti suosikkini. Olemme lukeneet sitä jo toiseen kertaan. Sen on kirjoittanut Alan Milne, ja se kirjan Risto Reipas oli oikeasti hänen poikansa, jonka nimi oli Christopher. Hänellä oli pienenä Puh-niminen nalle. Sen nimi oli englanniksi Winnie The Pooh, ja se oli saanut nimensä Lontoon eläintarhassa olleelta Winnie-nimiseltä orvolta karhunpennulta. Harry Colebourn -niminen sotapäällikö oli ostanut sen lemmikiksi Kanadassa. Päällikkö antoi sille nimen Winnie kotikaupunkinsa Winnipegin mukaan. Mutta sitten kun hän tuli Eurooppaan sotimaan, hänen täytyi jättää Winnie eläintarhaan hoitoon. Lapset tykkäsivät karhunpennusta.

Alkuperäinen Christopher Milnen Kengu, Puh, Ihaa, Nasu & Tikru on nyt museossa Yhdysvalloissa. Alla on Wikipedian kuva niistä.