Hamu

Ensilumi sulaa nyt kohisten. Kun illalla menee ulos niin kuulee sen kohinan. Vuoden pimein aika eli kaamos on, kun päivisin on pilvistä ja hämärää ja maassa ei ole lunta. Syyspakkasten myötä täytyi alkaa lämmittää uunia. Silloin kun tulee pakkanen niin päivällä Aurinko paistaa ja illalla voi nähdä revontulia (Aurora borealis).

Kun tulimme serkun syntymäpäiväjuhlasta, niin oli pimeätä ja Kuu paistoi ja näkyi tähtiä. Yritin etsiä taivaalta Sydämen tähdistöä, mutta sen sijaan löytyi Suomen kansallistähdistö Kassiopeia.
Öisin joskus pelottaa kun on niin pimeää ja tuntuu että hamut ja möröt ovat liikkeellä. Silloin täytyy yöllä puoli yhdeltä mennä Äitin ja Isän väliin nukkumaan. Meilläpäin liikkuu kettuja, karhuja (Ursus arctos) ja ilveksiä (Lynx lynx), mutta eniten minä pelkään pimeässä hamuja ja möröjä. Niitä ei näe, niinkuin ei näe karhuja ja ilveksiäkään, mutta karhuista ja ilveksistä tiedän, miltä ne näyttävät, kun kävimme kesällä Korkeasaaressa katsomassa. Hamuja ja möröjä ei näe koskaan, ja sen takia ne pelottavat.

Mutta kauhein metsän pedoista on koira (Canis familiaris). Eilen illalla pimeästä Sienimetsästä tuli yhtäkkiä pihaan hirvikoira ja minä pelästyin ihan hirveästi. Koira on paljon vaarallisempi eläin kuin mikään muu, kun se ei lainkaan pelkää ihmisiä.

Taivaaltakin löytyy karhuja. Siellä on Iso Karhu (Ursa major) ja Pieni Karhu (U. minor). Ne ovat tähdistöjä. Ison Karhun häntäpäässä on Otava, joka on saanut nimensä siitä kun senniminen kirjakustantamo on tehnyt semmoisen kirjan kuin Seitsemän veljestä, jossa on veljeksiä yhtä monta kuin siinä Otavassa on tähtiä, eli seitsemän. Se Seitsemän veljestä on kuulemma Suomen kansalliskirja kun se kertoo pääministerin paikasta.