Legenda vompatista

Kuulehan nyt parahin murmiaiseni. Vompatteja on moniaita eri lajeja. Australiassa ja Tasmaniassa tavataan niistä kolmea: karvakuonovompattia, paljaskuonovompattia ja pohjankarvakuonovompattia. Vompatti on rauhaarakastava lyllertäjä, joka viettää riehakasta yöelämää ja päivät se köllöttää kaivamassaan luolassa.

Neljäs vompattilaji elää Lounais-Suomen saaristossa. Se on karvanoppavompatti. Riippumattoman Tutkimuslaitoksen tiedemiesten ja -naisten mukaan vompattein hajanainen leveneminen juontuu siitä, jotta tuo saaristo on harhateille joutunut Mikronesian kappale.

Karvanoppavompatti on uhanalainen laji, sillä sitä vainotaan järjestelmällisesti. Maa- ja kallioperää myllertäessään vompatti kun on vakava uhka länsimaiselle ydinjätekätkennälle. Tämän vuoksi iso osa villivompateista lahdataan ja niiden turkeista valmistetaan karvanoppia.

Isä oli viikonloppuna soittamassa. Räppänä-sedän, Aksun Vaarin ja Myllerin kanssa heillä on senniminen yhtye kuin Vompatti. Isä on siinä yhtyeessä rumpukoneenkuljettaja. En tällä kertaa ollut kuuntelemassa kun he soittivat niin myöhään, mutta edellisen esiintymisen Myller-sedän häissä näin. Aksu oli silti siellä ja hän meni mukaan lavallekin.
Vompatti soittaa ekomusiikkia. He ovat tehneet moniin vanhoihin lauluihin uusia hassusanoja ja esityksiä, ja sitten Vompatti esittää myös omatekemiä lauluja, niinkuin Myllerin tekemän laulun Kamalan paljon. Se on hauska, kun siinä sanotaan kamalan paljon "kamalan paljon". Yhtye pukeutui tällä kertaa pelastusliiveihin, kun he pelkäävät että vedenpinta nousee. Silloin viikonloppunakin satoi vettä eikä lunta.

Kiitokset Susanna-tädille vompatin valokuvasta ja Rane-sedälle keikkavalokuvien ottamisesta!