Somalia

Olen Soma, kymmenvuotias luontoharrastaja. Asun Äitin ja Isän kanssa Sienimetsässä Kuikkajärven rannalla. Koska en itse osaa vielä kaikkia tietokonejuttuja, niin Isä toimii minun sihteerinäni. (Sihteeri on kylläkin afrikkalainen lintu).

2006-10-17

Limasieniä

Viime viikolla löysimme limasieniapajan. He näyttivät ihan hyönteisenmunilta. Ne eivät ole oikeita sieniä: nuorina ne ovat liikkuvia limakkoja, jotka liukuvat eteenpäin ravintoa etsien,

niinkuin Colin. Samoin kuin Colin, nekin syövät sieniä. Ne eivät silti syö sienien lakkeja ja jalkoja, niinkuin Colin, vaan sienten itiöitä, sekä bakteereita. Ne itiöt ovat niinkuin sienten siemeniä, mutta niin pieniä, ettei niitä erota, minkä takia ne ovat myös niin kevyitä, ja niitä on kamalan paljon, että ne leviävät kaikkialle. Sen takia monet sienilajit ovat levinneet moniin eri maihin.

Limasienet itsekin leviävät itiöistä. Nuorina ne näyttävät voilta tai etananlimalta, mutta sitten kun ne kasvavat, ne kiipeävät kasvien päälle niinkuin Badhamia,Ceratiomyxa ja Mucilago,tai kannolle, niinkuin tämä Physarum. Monet kasvattavat ikäänkuin pieniä nuppineuloja kuten nämä Cribrariat,Didymium, ja Hemitricha,jonka jälkeen ne kuivuvat. Silloin niitten värikin muuttuu yhden päivän aikana monta kertaa. Tämä Trichia oli edellispäivänä yhtä keltaista kuin tuo viime viikolla löytämämme. Yleisimmät limasienet ovat keltaiset tai valkoiset paranvoit (Fuligo, kuvassa on kuoren alta esiin rapsutettu mustia itiöitä) ja värikkään herneen näköiset sudenmaidot (Lycogala). Paranvoi liikkuu sammalikossa ja kiipeää kannolle, ja sudenmaitoa tursuaa ulos maahan kaatuneista lepistä. Nyt näitä limasieniä ei kumminkaan ole näkynyt kuivuuden takia. Kumpaakin yleistä limasientä esiintyy Maapallon toisella puolella Uudessa Seelannissa.
Pari vuotta sitten näimme Sienimetsässä hassuja Stemonitiksia: ne olivat ryömineet lahokannon päälle sen sisältä muurahaisten käytäviä pitkin ja muodostivat mustia itiötupsuja muurahaisten "kynnysmatoiksi".
Tässä lähisukuinen Stemonitopsis:Useimmat limasienet ovat niin pieniä, että niitä ei helposti huomaa. Varjoisissa ketunleipätyypin metsissä niitä löytää lahopuilta, kun menee ihan lähelle katsomaan.