Purkkapuu

Tykkään syödä purukumia. Purukumissa on ksylitolia eli koivusokeria, joka on hyvää hampaille. Sen tietää siitä kun purukumi maistuu hyvälle.

Nyt kun syksy alkoi minä aloin taas kulkea päivisin Oravanpesässä missä on paljon kavereita. Siellä meille annettiin ksylitolipastilleja kun me laitoimme seinälle niitä kuvia mihin pistetään niitä oransseja missä on Aurinko kanssa ja kun se menee pilvestä pois niin tulee niitä sadetippoja. Niin sitten meille kerrottiin että ksylitolia saadaan koivuista.

Huomasin jo kesällä että koivut alkoivat kellastua. Äiti sanoo sen johtuvan siitä kun niistä lehdistä otetaan pois tärkeät väriaineet. Ilmeisesti niistä siis otetaan pois valkoinen väri, mistä tehdään ksylitolipurkkaa (sokerihan on valkoista). Ketunleivästäkin voisi sitten varmaan valmistaa oksaalipurkkaa...

Meidän pihastamme kaadettiin muutama kevät sitten koivu. Ensin kannosta vuosi mahlaa joka oli niinkuin vettä. Kärpäset ja perhoset tykkäsivät imeä sitä kun siinä pitäisi olla sitä koivusokeria, vaikka minusta se maistui ihan vain vedeltä. Mutta jos sitä keittäisi kattilassa pohjaan niin että vesi menisi pois, niin sitten varmaan jäisi kattilaan sitä valkoista sokeria. Se vesi haihtuisi höyrynä ilmaan ja kun niitä höyrypisaroita olisi taivaalla kamalan paljon, ainakin sata, niin niistä tulisi pilviä. Valkoisten pilvien väri johtuu varmaan siitä kun niihin höyrypisaroihin on silti vielä jäänyt sokeria, joka on valkoista. Pilvet näyttävät aivan hattaralta. Olen kerran maistanut hattaraa joka oli ihankuin sokeria.

Jo samana syksynä siinä kannossa kasvoi kääpiä, ja nyt siihen on pulpahtanut rustovinokkaita (Lentinus conchatus). Isä pilkkoi sen koivun polttopuiksi ja yhdessä me revimme niistä tuohta. Sitä käytetään sytykkeeksi. Tuohen alta koivu oli aivan vihreä! Vihreä on lempivärini.

Ne tuohilevyt olivat hauskoja, kun niihin voi piirtääkin. Teimme muun muassa kirjanmerkit serkuilleni.

Kävin puoli vuotta sitten Etelä-Afrikassa. Tiedättekö, mitä purkkaa siellä valmistetaan? Johannespurkkaa!