Matokuun juttuja

Viime maanantaina olin mukana kasviretkellä. Yksi aikuinen kysyi metsässä minulta yhtä kasvia, ja kun vastasin että "Katinlieko", hän oli ihan ihmeissään, kun minä tiesin sen. Tiistaina ihailin luontokaupassa semmoisia pehmolintuja jotka laulavat oikeasti, ja luettelin niitten nimiä, niin se kaupanmyyjä ihmetteli että kuinka minä tunnen niin monta lintua. Minulla itselläni on sellainen laulava sinitintti. Keskiviikkona ostin krääsäkaupasta muovihyönteisen, ja kun sanoin kassalla että se on "Heinäsirkka, ei kun rukoilijasirkka", niin se kassatäti oli ihankuin ällillä lyöty. Aikuiset taitavat olla aikalailla luonnosta vieraantunutta sakkia.

Välillä kun minä tuhmuroin niin vanhemmat suuttuvat ja minä suutun ja joudun jäähylle leikkimökkiin. Mutta sitten kun en enää jaksakaan olla vihainen heille, menen ulos syömään ketunleipiä ja vien Äitille kukkia tai Isälle hyönteisen, ja hekin leppyvät.

Viime viikkoina pihalla on käynyt vilske, kun erilaiset perhostoukat ovat etsineet koteloitumispaikkoja. Heinikossa on pieniä hailakanvärisiä mittarimatoja, jotka kulkevat hassusti "välimatkoja mittaamalla". Siitä ne ovat saaneet nimensäkin. Sen jälkeen kun ne ovat menneet koteloon, niistä tulee aikuisina mittariperhosia (Geometrioidea). Ne ovat yöperhosia.

Vadelmapensaassa oli keskikesällä hassunnäköinen täplätupsukkaan (Orgyia antiqua) toukka, jolla oli hassuja tupsuja. Se on siitä omituinen perhoslaji, että äitiperhosilla ei ole siipiä laisinkaan, vaan ne näyttävät karvapalloilta. Lauantaina löytyi leikkimökin räystäältä muniva naaras. Kamalan paljon munia! Inkeri-täti kertoi, että siivettömiä perhosnaaraita on kahdeksalla muullakin perhosella, jotka ovat mittareita. Täplätupsukasisä on päivällä lentävä yöperhonen.

Viime viikolla pihasta löytyi iso juovikas karvamato. Se oli härkäpääkehrääjän (Phalera bucephala) toukka. Muistin sen hyvin kun olin paria viikkoa aikaisemmin nähnyt samanlaisen Jyväkylän kasviretkellä. Kehrääjäntoukat ovat usein paksuja ja karvaisia ja aikuiset ovat yöperhosia.

Mäntykiitäjän (Sphinx pinastri) toukka oli komea - kuin kävelevä sormi. Sillä oli tosi kiire kaivautua maahan, kun se oli niin iso ja mehukkaan näköinen ja helposti näkyvillä ja se pelkäsi että jokin petolintu, niinkuin vaikka pikkulintu, huomaisi sen ja söisi. Kun sitä kosketti se rupesi viuhtomaan puolelta toiselle, sen perässä oli piikki ja isot silmätäplätkin sillä oli, joten se näytti vaaralliselta vaikkei se sitten kuitenkaan pure eikä pistä.

Kesäkuussa löysin heinikosta aikuisen mäntykiitäjän. Kiitäjät ovat paksuja yöperhosia, joilla on kapeat siivet. Koska hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä eli niille tulee helposti kylmä ja ne kohmettuvat, kiitäjä joutuu illan viiletessä lämmittelemään vähän aikaa siipiään värisyttäen, ennenkuin se jaksaa lähteä lentämään. Lennossa sen siivet lyövät niin lujaa, että hurina vaan kuuluu kun sellainen illalla lentää ohi. Kiitäjät käyvät kukissa imemässä mettä siten, että ne lentävät paikoillaan eli lekuttelevat kukan edessä ja työntävät pitkän imukärsänsä kukkaan. Normaalisti perhosten imukärsä on rullalla niinkuin rullamitta - eli niillä on turpa rullalla.

Tässä on lopuksi kuvia semmoisista perhostoukista, joita minä en vielä tunne.