Hippalot vinkuen

Kävin serkkujeni kanssa Turun Kasvitieteellisessä Puutarhassa. Matkalla sinne Isä osti minulle lastenmikroskoopin huoltoasemalta.

Siellä puutarhassa oli isoja kasvihuoneita joitten sisässä oli oikeata viidakkoa, ja ulkopuolella kamalan paljon kukkamaita. Näin siellä banaaneja, kaakaota, sitruunoita, undulaatteja ja erikoisia ketunleipiä. Portin luona oli Arno-kasvi.

Naapurissa kävi lomailemassa Roope, joka menee syksyllä kouluun. Rupesimme keräämään perhosia minun haavillani ja pistämään niitä lasipurkkiin. Saimme kolme valkoista lanttuperhosta (Artogeia napi), yhden oranssisen loistokultasiiven (Heodes virga-aureae) ja yhden valtavankokoisen ruskoukonkorennon (Aeschna grandis). Pyynnin jälkeen olisimme katselleet niitä sillä lastenmikroskoopilla kun Isä osti, mutta se ei yhtään toiminutkaan vaan oli ihan sokea kun ne sen linssit olivat pöhkömuovia eikä lasia. Mikroskoopin oli valmistanut yhdysvaltalainen Lanard-yhtiö, joka mainosti että "Lanard-yhtiö on ylpeä valmistamistaan laatuleluista". Minun mielestäni Lanard on huijariyritys joka myy lapsille silkkaa puteriryynyä. Joten vapautimme perhoset, niinkuin tapoihin kuuluu. Keomakeilla teimme kuvan neitoperhosesta:
Sitten menimme katsomaan Hippaloita. Matkalla kuuntelimme ensin Lenni Lokinpoikasta, mutta sitten Roope neuvoi että radion Enetsi on paras, niin kuuntelimme sitä.

Kaupungissa ostimme ensin jäätelöt (minulle lakritsitötterö). Hippaloissa esiintyi Katti Matikainen ja katsoimme "Kolme pientä possua" -nukketeatterin. Roopen mielestä olisi ollut jo toisen jäätelön aika mutta menimme katsomaan näytelmän jossa Elias Lönnrot kyseli arvoituksia. Televisiokuvaaja kuvasi minua ja pääsin ensimmäistä kertaa televisiouutisiin!

Mutta sitten Roopen jalkaa rupesi särkemään kun siihen oli eilen pistänyt jokin hyönteinen. Isä katsoi sitä ja näki kaksi pientä pistettä vierekkäin polvitaipeessa ja sanoi että se on kyynpurema. Sitten Isä ryntäsi hakemaan autoa ja ajoimme lujaa terveyskeskukseen. Terveyskeskuksen täti sanoi että se on paarmanpisto, eikä Roopeakaan enää sattunut paljon. Isän OLISI pitänyt ostaa se jäätelö, ihan oikeasti!

Viikonlopuksi menimme kasviharrastajapäiville Jyväkylään. Matkalla ostimme Hyymälästä ötökkäkopin johon voi kerätä eläviä hyönteisiä, mutta kun olimme menossa kasviviikonloppuun, keräsin sinne kukkasia. Se on vähän niinkuin koirankoppi, mutta pienempi. Sen ovena on läppäkerttu.
Ensimmäisen yön olimme Hauskalassa. Menimme uimaan niin isoon järveen että tuntui ihan kuin sen vesikin olisi maistunut suolaiselta. Rannassa ui niitä hauskaloja. Sitten menimme saunaan ja heitimme niin paljon löylyä että suu meinasi palaa vaikka iholla ei tuntunut vielä miltään kun olimme juuri nousseet järvestä.

Mökin edestä minä löysin hienon kaulakorun ja annoin sen mökkikylän omistajalle, että hän kysyisi jos se koru on yhden Essin kun oli kanssa siellä mökkikylässä. Myöhemmin omistaja koputti ovelle ja antoi sen korun minulle kun se ei ollutkaan sen Essin! Se on hieno koru, muovinen ja mukavan kevyt eikä semmoinen tyhmä raskasmetallinen niinkuin aikuisten korut. Muovin tekemiseen käytetään öljyä, ja Isä sanoo että öljy on kultaakin arvokkaampaa. Se koru näkyy tuossa ylläolevassa ötökkäkoppikuvassa.

Jyväkylässä opetin kasviharrastajille ketunleivän. Minäkin opin uusia kasveja kuten nöpökän (Leontodon autumnalis). Se näyttää tavalliselta puhallukselta (Taraxacum vulgare), mutta on pienempi. Sienimies Pentti näytti meille erittäin harvinaisen lepänoksahärmän joka tekee mikroskooppisia pisteitä lepän vauvaoksiin (nyt toimivalle pikkumikroskoopille olisi ollut käyttöä, mutta onneksi minulla oli kiikarini jota voi käyttää väärinpäin mikroskooppina!). Erysiphe vernalista on tavattu vain muutamassa paikassa koko Maapallolla - Suomessa, Virossa, Venäjällä ja Ruotsissa - ja siellä missä Pentti liikkuu. Yhden pellon laidassa näimme kirahvikoneen. Jälkimmäisenä kasviretkipäivänä kävimme letolla katsomassa kun pikkukihokit (Drosera intermedia) mussuttivat tummasyyskorentoja (Sympetrum danae). Kihokit ovat hyönteissyöjäkasveja, jotka pyydystävät selkärangattomia eläimiä tahmaisilla lehdillä ja sitten sulattavat niiden sisälmykset sisälmysmössöksi ja imevät ne kuiviin niin että vain kuiva kuori jää. Ensin kuvittelimme että kihokkien on täytynyt olla tosinopeita, sillä sudenkorennot ovat tosinopeita lentäjiä, mutta sitten huomasimme, että korennot olivat tarttuneet kiinni isoista siivistään.

Viimeiseksi kävimme bongaamassa siperilillukan (Rubus humulifolius). Kuvassa on siperilillukan lehtiä ja oikealla pari tavallisen lillukan (R. saxatilis) lehteä. Lillukan lehdessä on kolme lehdykkää, siperilillukalla on kolme (tai viisi) liuskaa. Siperilillukka ei tee Suomessa marjoja ja siksi se on häviämässä pois. Jyväkylän esiintymä on Maapallon läntisin ja Suomen ainoa. Tavallinen lillukka tekee punaisia marjoja, jotka ovat syötäviä.