Jo joutui marjas aika

No nyt marjojen aikaan ovat uudet idänlehtikuoriaiset kuoriutuneet. Syksyllä ne menevät sammalikkoon ja keväällä taas lisääntyvät.

Mustikoita ei sitten meidän kulmille tullut kuin joittenkin vuorien lakialueille, jotka olivat säästyneet keväthallalta. Pihassamme onneksi kasvaa vähäsen pensasmustikoita (Vaccinium corymbosum). Niistä tulee joka kesä muutama kourallinen isoja ja makeita marjoja.
Pensasmustikka on alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta.

Puolukoita (V. vitis-idaea) löytyy metsästä vähän enemmän.

Vadelmapensaat (Rubus idaeus) olivat jo alkukeväällä kituliaannäköisiä, ja kauttaaltaan Etelä-Suomessa marjasatokin näyttää kupsahtaneelta (paitsi Kettusaaren Sahan alueella, mutta älkää kertoko kellekään!).

Viinimarjoja (Ribes) sen sijaan on pihapensaissa runsaasti. Punaiset ja valkoiset viinimarjat (Ribes rubrum) ovat kirpeitä, mutta mustat (R. nigrum) makeampia. Äiti tekee niistä tosi hyvää mehua, jota voi pakastimessa jäädyttää semmoisiin Tiimarista ostettuihin kuppeihin mistä tulee ihan oikeata mehujäätä!
Meidän karviaispensaamme (R. uva-crispa) ovat pieniä ja matalia, mutta niissä on nyt kamalan paljon suuria tummanpunaisia makeita marjoja, vaikka jokin hyönteinen onkin syönyt melkein kaikki lehdet. Karviaisista saa tehtyä hyvää lättyhilloa. Tässä on muuten kiva lätynteko-ohje.

Minulla on pihalla kaksi nimikkopensasta, imeläkirsikoita (Prunus avium), kun minun toinen nimeni on Kirsikka. Toiseen niistä pensaista tuli monta isoa marjaa, joita ei saa purra lujaa kun siellä on kivi sisällä joka täytyy sylkeä pensasaitaan. Se miksi niitä pensaita on kaksi, johtuu siitä kun Äiti ja Isä olivat syntymästäni lähtien meinanneet ostaa pihaan nimikkopensaani, mutta eivät olleet kerinneet. Sitten kun Isä ja minä olimme yhdessä kotona yhtenä päivänä pari vuotta sitten, kävimmekin ostamassa sen pensaan ja istutimme sen pihalle. Kun Äiti tuli töistä, lähdimme lomamatkalle ja unohdimme kirsikan. Loman jälkeen ensimmäisenä työpäivänä Äiti tuli kotiin ja kehui viimein ostaneensa sen kirsikan. Se istutettiin toiselle puolelle pihaa.

Omenapuissamme (Malus domesticus) on nyt omenoita niin paljon että kohta katkeavat oksat! Tosin ihan pieniäkin vauvaomenoita on jo tippunut raakoina maahan kuivuuden takia.

Myös pihlajissa on valtavasti punaisia marjoja, vaikka niitten lehdet joissakin paikoissa ovat alkaneet ruskistua.

Iltakävelyllä usein ohitamme kielopaikan (Convallaria majalis). Niihin tulee muutamia punaisia marjoja, mutta ne ovat myrkyllisiä. Kielot ovat tosimyrkyllisiä sillä niistä on löydetty 30 erilaista myrkkyä! Kielo on Suomen kansalliskukka.

Ketunleipävuosi on kuivuudesta huolimatta ihan kohtuullinen, ja myrkytön.