Majasaari

Aksun kanssa vietimme pari päivää Majasaaressa. Majasaari on Selkämeressä ja Aksu on yksi kaksivuotias poika. Sen takia hänen piti ottaa vaarinsa mukaan. Menimme Majasaareen Kettusaaresta jonne on viisitoista kilometriä minkä takia meidän piti pistää pelastusliivit päälle merimatkan ajaksi.

Se Majasaaren maja on korkea. Ylös on 140 rappusta ja alas yhtä monta. Ylhäältä näkyy maailman tappi. Alhaalla kiersin majan ympäri kapeaa alatasannetta pitkin, joka alkaa oven vierestä. Siellä on semmoinen tapa. Aikaisemmin saaressa asui majanvartijoita mutta nykyisin vain muffalohärkiä (Ovis ammon). Ne ovat arkoja ruskeita villilampaita, jotka tekevät papanoita kallioille. Alunperin ne on tuotu Välimereltä puolisataa vuotta sitten.

Heinäsirkat ja hepokatit olivat kamalan paljon äänessä kun koko ajan oli niin kuuma ilma ettei tarvinnut pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita lainkaan. Niittyhepokatti (Decticus verrucivorus) oli iso ja komea. Se pitää kovaa säksätystä niityillä.

Yleisin hepokatti oli silti pieni sentin mittainen ruskotöpökatti (Metrioptera roselii). Se on heinä-elokuussa Etelä- Suomen yleisin luontoääni. Iltaisin lehdoissa kuului pensashepokattien (Pholidoptera griseoaptera) sirahduksia.

Heinäsirkkoja siritti saaressa vielä enemmän kuin hepokatteja. Heinäsirkkojen äänen erottaa hepokateista siitä että heinäsirkat sanovat lyhyitä säkeitä ja hepokatit sirisevät pitkäään. Sirkat alkavat yleensä sirittää kesäkuun lopussa ja katit kaksi viikkoa myöhemmin. Ulkonäöltään ne eroavat siinä kun hepokatin tuntosarvet ovat tosipitkät ja heinäsirkalla ihan vain nöpöt.

Naarashepokateilla on lisäksi pitkä munanasetinpiikki, mutta se on ihan vaaraton.Rantaniityillä naksutteli suosirkkoja (Stethophyma grossum), jonka ääni muistuttaa kuin korret kakeilisivat. Suosirkka on suurin heinäsirkkamme joka voi kasvaa neljänkin sentin pituiseksi.

Muut kuin rantaniityt ovat nyt kesähelteillä kuivuneet ihan korpuiksi. Niillä kuulee paljon heinäsirkkoja. Ahoheinäsirkka (Chorthippus biguttulus) rahisee, nurmiheinäsirkan (Ch. parallelus) ääni on samantyyppinen mutta metallisointinen - niinkuin pikku peltiseppä, ketoheinäsirkat (Ch. brunneus) esittävät usein parirahinaa eli duettoa, ja kultaheinäsirkka (Chrysochraon dispar) päästelee nopeita säkätyksiä.

Niittyheinäsirkka (Omocestus viridulus) on yleisistä sirkoista ainoa, joka tekee minuuttikaupalla jatkuvaa raksutusta. Saarissa esiintyy myös nuijaheinäsirkkaa (Myrmeleotettix maculatus).

Kuivuuden takia kaikki kaivot olivat kuivuneet. Koivujen (Betula) lehdetolivat alkaneet kellastua ja tippua, mutta monen pihlajan (Sorbus aucuparia) ja lepän lehdet olivat ruskistuneet. Maksaruohoja ja ketunleipää onneksi silti riitti syötäväksi. Majasaari on rauhoitusaluetta ja luulin ettei kasveja saisi poimia, mutta kun saaressa vierailleet biologitkin keräsivät kasveja, niin kai se oli sallittua kerätä niitä vatsantäytteeksikin.