Kettusaari

Viime viikolla kävimme Kettusaaressa. Näimme siellä yhden ketun, uimarannan sannassa.

Kettusaari on Selkämeressä, mutta sinne pääsee siltoja pitkin autolla, linja-autolla ja polkupyörällä.

Kettusaaressa kasvaa paljon kukkia, kun siellä on usein aurinkoista, kun se sijaitsee merellä muttei mantereella, ja meri lämmittää ilmaa pitkälle syksyyn. Sata vuotta sitten purjelaivat toivat etelän maista painolastimaata ja kukkia, kuten imeläkurjenherneitä (Astragalus glycyphyllos), iso- & valkomesiköitä (Melilotus altissima & alba), jaakonvillakoita (Senecio jacobaea),

juovakannusruohoja (Linaria repens), keltamaitteita (Lotus corniculatus),

nuokkukarhiaisia (Carduus nutans), pukinpartoja (Tragopogon pratensis) eli puhalluksia,

rohtorasteja (Anchusa officinalis), sinimailasia (Medicago sativa), valkokarhunköynnöksiä (Calystegia sepium), ja valkopeippejä (Lamium album), sekä kotiloita (Gastropoda) ja simpukoita (Bivalvia).

Kun ne laivat menivät takaisin etelään, niihin piti pistää raskas puulasti että ne pysyivät pystyssä merellä.

Nyt kuitenkin isot ihmiset meinaavat myydä Kettusaaren kylän rannan mökkeilijöille, ja kukkaset aiotaan kaivaa pois. Samalla lopetetaan laivamuseo, missä on kamalan paljon ihmeellisiä tavaroita ja simpukoita ja luita kaukaisista maista. Museota pitävä Poosu on surullinen, ja niin minäkin, sillä Poosu näyttää ihan Joulupukilta.

Kettusaaren metsässä kasvaa ketunleipiä ja rannoilla isoja tuulettimia, jotka tuottavat ilmasta sähköä. Ne näyttävät valkoisilta veistoksilta.Viime vuosituhannella Kettusaaren edustalle tehtiin Suomen lyhin ja vaikein luontopolku: 130 metrin pituinen reitti joka meni merenpohjaa pitkin. Sen kulkemiseen tarvittiin sukelluslaitteet sillä se oli maamme ensimmäinen sukellusluontopolku.

Aallonmurtajan luona tapasin vanhoja tuttuja, Aamun ja Allin. Olin nähnyt heidät viimeksi joskus silloin, kun olin kolmen vanha. Yhdeksän ikäinen Alli aikoo kerätä kasveja ja opettaa niitä isälleen, kun se isä ei oikein tunne niitä.