Kesäluontoharrastusniksejä

Sain vanhemmiltani oman kasvipuristimen, jolla voi kuivata pieniä kasveja. Kasvit pistetään sanomalehtien väliin ja eri kasvien väliin laitetaan lisäksi tyhjät sanomalehtiarkit kuivauspapereiksi. Kolmen tai viiden kasvipaperikerroksen väliin pistetään pahviarkit, jotka pitävät kasveja suorassa. Viimeiseksi vanerikannet puristetaan kiinni siipimuttereilla. Ne tyhjät välipaperit vaihdetaan päivittäin viikon ajan, niin kasvit kuivuvat nopeasti eikä niihin tule hometta tai tuhohyönteisiä. Sitten kun kasvit ovat kuivuneet, niihin kirjoitetaan mukaan nimikortti, jossa lukee sen kasvin nimi, löytöpaikka ja -aika. Isä laminoi ne muovilla, jonka jälkeen ne säilyvät hyvin jos vaikka kasvinäytteitä joutuisi heittelemään joskus tai pesemään.

Joskus metsästä löytää sulkakasan kun jokin petoeläin on syönyt linnun. Jos haluaa tunnistaa mikä lintu on syöty, kannattaa kerätä kaikki isot sulat ja pistää ne kotona järjestykseen: suorat sulat ovat pyrstösulkia ja kaarevat siipisulkia. Sen, kuuluivatko siipisulat oikeaan vai väärään siipeen, voi päätellä siitä, miten ne kaareutuvat. Pitkät ja kapeat sulat ovat siivenkärjestä, lyhyemmät ja leveämmät tyvestä. Kun sulat sitten laittaa järjestyksessä kontaktimuoville ja pistää vielä toisen muovin päälle, niin ne sulat jäävät sinne sisälle ja sitten on helpompi löytää lintukirjasta oikea laji. Sen, oliko syöjä nisäkäs vai lintu, tuntee siitä että nisäkäspeto puree sulat poikki mutta petolintu vetää ne irti kokonaisina.

Kun mennään uimarannalle, mukaan kannattaa ottaa sukelluslasit ja snorkkeli. Snorkkeli on hengitysputki, jolla voi hengittää pinnan alla, mutta varovainen täytyy olla ettei putkeen mene vettä. Sukelluslaseilla näkee pinnan alla
-ahvenia eli raitakaloja,
-sarkakaloja, joissa on kamalan paljon ruotoja, minkä takia ne eivät kelpaa kuin merimetsoille ja naapurin kissalle, sekä
-omia varpaita, jotka isonevat vedessä. Jotkut käyttävät sukellusräpylöitäkin, mutta minun mielestäni ne vain haittaavat vedessä kävelemistä: kävelemisestä tulee räpeltämistä, mistä ne räpylät ovat varmaan nimenkin saaneet.

Sen sijaan kesällä retkeillessä kannattaa käyttää kirpputorilta ostettuja sandaaleja joilla voi kahlata suossa tai rannalla ja ne saavat kastua rauhassa kun kesällä ne kuitenkin kuiruvat.

Rannalta löytää usein simpukoita ja kotiloita. Niitä tulee usein kerättyä. Mutta usein ne sitten menevät särki lelulaatikossa. Me usein säilömme kuoret "simpukkavideoihin": tyhjiin videokansiin kiinnitetään sisäpuolelle tarra-arkit, joille nilviäiset liimataan kontaktiliimalla, ja sitten etsitään niille kirjoista nimet. Varsinkin ulkomaanmatkoja on kiva myöhemmin muistella tämmöisiä videoita katsellen.

Kun kiikareilla katsoo väärinpäin, niillä näkee kasveja ja selkärangattomia eläimiä läheltä ihan niinkuin mikroskoopilla.

Kesällä on niin paljon luontoa että uni tulee sitä katsellessa.