Kuikkajärven ympäriajo

Perjantaina minulta vedettiin pois kaksi hammasta kun olin edellisenä iltana kaatunut pahasti rappusissa. Se sattui kamalan paljon, mutta tunnin kuluttua ei enää sattunut paljon yhtään, koska sain puudutusainetta. Lähdin Isän kyytissä pyöräilyretkelle järven ympäri ja unohdin koko hammasjutun.

Alkumatkassa on hiekkaharju, josta on hakattu metsää. Siellä on risukkoista, tylsää ja kompastuu helposti.

Mutta sitten tie menee tiheään metsään. Se kapenee ja ohittaa syviä suppakuoppia. Osassa niistä kasvaa vanhaa kuusimetsää - eli ketunleipätyypin kuusikkoa. Ketunleipä on herkullista. Kerran söin niitä niin paljon, että maha tuli kipeäksi. Toisissa supissa on pohjalla pieni suoaukio.

Järven takaa lähtee kaksi puroa. Toinen virtaa Kuikkajärvestä pois ja toinen tulee suoraan maan sisästä. Se on harjusta loriseva lähde, ja siitä voi juoda hyvää kylmää vettä. Lähteelle johtaa kuluneita polkuja. Jotkut lähimökit hakevat juomavetensä sieltä.

Järvestä lähtevän puron rannalle on tuotu pieni siipiratas ja puroon laitettu vesikouru. Siipirattaan voi pistää kourun päähän ja sitten katsella kun virtaava vesi pyörittää ratasta.

Retkellä pitää aina olla mukana kiikarin ohella vesipullo ja tietysti suklaapatukka. Vanhemmat pitävät aina muovista vesipulloa pakastimessa (lasinen ei kelpaa, koska se särkyy). Silloin retkellä on koko ajan kylmää juotavaa mukana kun se jää sulaa, eikä olla riippuvaisia lähteistä. Tärkeätä on että pullossa on vyötärö, josta sen saa retkihihnalla kiinnitettyä kassiin taikka vaikka polkupyörään. Metsässä kylmä vesi maistuu valtavan hyvältä - suklaapatukasta puhumattakaan.