Iso vesi

Helatorstaina menimme Meren äärelle. Siellä oli valtavasti hiekkarantaa ja lammikoissa kiva juosta. Tuuli oli kuitenkin kylmä, ja lähdimme bongaamaan niittysuohaukkaa (Circus pygargus). Se on harvinainen petolintu. Ensin näimme koiraslinnun kaukaa. Se on lokinnäköinen hoikka harmaa lintu. Kävin välillä rantaniityllä keräämässä rentukoita (Caltha palustris) Ukille kun vanhemmat katsoivat lintutornissa kaukoputkella. Sitten se koiras tuli ihan lähelle lentelemään ja ruskea naaras seurasi perässä. Naaras oli suojavärityksestään huolimatta helppo huomata kun se piti piiskuttavaa ääntä. Välillä se laskeutui heinikkoon keräämään ruohoa pesäänsä varten. Samaan aikaan korkealla taivaalla lensi vielä toinenkin niittysuohaukkanaaras. Niiitysuohaukka oli minun kolmassadas maailmanpinnani!

Tornin vierestä ruovikosta kuului välillä hassua narinaa. Ruisrääkkä (Crex crex) narisi siellä kuin mikäkin hapankorppu. Isä sanoi että se on niin hyvä naamioitumaan että rääkkää on mahdotonta nähdä, mutta retkellä mukana ollut Emmaliisa-täti meni ruovikkoon ja näki vilahduksen linnusta.

Seuraavana päivänä kävelin Äitin ja Isän kanssa kivikkorannalla ja keräsin taskuihin rannalle ajautuneita simpukoita: pieniä valkoisia liejusimpukoita (Macoma balthica), isoja valkoisia hietasimpukoita (Mya arenaria), uurrekuorisia sydänsimpukoita (Cardium lamarcki) ja mustia sinisimpukoita (Mytilus trossulus).

Rantalehdossa oli kummallisia "pullokasveja": viimevuotisten puna-ailakkien (Silene dioica) siemenpulloissa oli sisällä pieniä mustia jyviä. "Istutin" niitä rantametsään.

Kolmantena päivänä kävelimme Niemeen. Siellä oli paljon lintuja, tavallisten merihanhien (Anser anser) joukossa valkoposkihanhia (Branta leucopsis) ja hassunnäköinen intianhanhikin (A. indicus). Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) lauloi ja löysimme rantasipin (Actitis hypoleucos) pesän (munat näyttivät ihan vauvaperunoilta). Mutta minua kiinnosti huomattavasti enemmän se että rantalehdoissa kasvoi kamalan paljon ketunleipää! Lisäksi rantaniityillä kasvoi isoa niittysuolaheinää (Rumex acetosa) ja pienempää ahosuolaheinää (R. acetosella). Kaikki kolme ovat suolaisia, koska niissä on oksaalihappoa. Muurahaisenpissa eli muurahaishappo muuten maistuu samanlaiselta. Rannalla kasvoi myös isomaksaruohoa (Sedum telephium), joka ei ole niin suolaista, vaan maistuu ihan salaatilta. Aloin nimittää sitä maksamakkaraksi. Nälkä ei siis tullut. Sitten sieltä löytyi vielä yksi tupsu morsinkoa (Isatis tinctoria). Sen lehdet ovat niin väkevän nauriin makuisia, ettei niitä voi syödä kuin yhden. Vain sellaisia kasveja saa syödä, joista tietää että ne eivät ole myrkyllisiä. Kasveja on kiva opetella kun niitä voi syödäkin.

Sitten palasimme kotiin. Nukuin melkein koko matkan.