Soman lyhyt historia

Ensimmäinen havaitsemani lintu oli talitiaispariskunta (Parus major), joka toisena elinpäivänäni tuli tiitittämään synnytyssairaalan ikkunalle. Sadannen lintulajini - valkoposkihanhen (Branta leucopsis) näin kolmen kuukauden ikäisenä. Yksivuotiaana minulla oli 104 lintua. Nyt listallani on 296 pinnaa, joista Suomessa nähtyjä tai kuultuja on 171. Kahdessadas lintuni oli pikkusirri (Calidris minuta) toukokuussa 2004 Kreikassa.

Olen siis ollut vanhempieni kanssa luontomatkoilla myös ulkomailla: Italiassa, Kreikassa, Thaimaassa ja viimeksi Etelä-Afrikassa.

Itse opin tuntemaan lintuja kaksivuotiaana: kevätiltaisin pihaamme tuli aina mustarastas (Turdus merula) matoja tonkimaan, ja se oli helppo oppia tuntemaan. Talvella tunsin lintulaudalta sinitiaisen (Parus caeruleus) ja punatulkun (Pyrrhula pyrrhula). Kolmivuotiaana aloin oppia lintuja äänenkin perusteella: sinitintti pesi pihapöntössämme ja lauloi innokkaasti.

Sain ensimmäiset omat kiikarini huhtikuussa. Niiden merkki on Olympus ja kertoimet ovat 8*21. Niitten kanssa linnut tulevat kamalan paljon lähemmäs. Samana päivänä kun sain ne kiikarit, pihaamme tuli oikein isoja lintuja syömään maahan varisseita siemeniä. Äiti sanoo niitä sepelkyyhkyiksi (Columba palumbus), mutta minun mielestäni ne ovat isovatsalintuja.

Kiikareilla on muuten hassua katsoa väärinpäin.

Minäkin tykkään syödä ulkona - ketunleipiä (Oxalis acetosella).