Uuttavuotta

Silloin kun olin pieni niin talvisin oli pakkasta ja voi syödä lunta. Nykyisin sataa vettä (asumme sademetsässä) ja on hämärää. Ensimmäistä kertaa koko elinaikanani joulukuu oli Sienimetsässä lämpimämpi (+2,5 astetta eli °) kuin marraskuu (1,8°). Enpä ole ennen saanut maistaa vuoden ensimmäisiä ketunleipiä (Oxalis acetosella) uudenvuodenpäivänä. Seuraavana päivänä teimme kävelyretken Ruutanalammelle, jonka rannassa ahmin karpaloita (Vaccinium oxycoccos). Metsässä oli sieniäkin, mutta ne olivat syömättömiä eli laji ei ollut ruokasieni vaan jokin tuntematon sieni. Sitten Isä luuli löytäneensä sieltä röllinjälkiä, mutta minä sanoin, että ne olivat hirven (Alces alces) jälkiä.
Loppiaisena otettiin joulukuusesta koristeet pois ja se vietiin pihalle. Siitä varisi kamalan paljon neulasia, mutta minä imuroin ne pois. Pienenä aina pelkäsin pölynimuria, mutta nyt olen jo niin iso etten enää yhtään pelkää imuria, kuin ihan vähän vaan. Kuusen oksat karsittiin lehtikompostiimme ja runko pilkottiin polttopuiksi. Se oli luomu-kierrätyskuusi.

Kaupungissa järjestettiin lapsille perinneloppiainen. Puistoon oli laitettu perinneleikkipaikka, jonne oli tuotu iso lumikasa. Ennenvanhaan lapset leikkivät lumileikkejä, ja minäkin muistan kuinka pikkulapsena viime vuonna teimme lumiukkoja ja -linnoja. Kaiholla muistelen noita vanhoja hyviä aikoja. Oravanpesän hoitajat kirjoittivat semmoisen vetoomuksen, että pitäisi saada lunta.