Ensimmäinen ulkomaanmatkani

Keskiviikkoaamuna selkääni oli tullut punaisia täpliä ja minulla oli kuumetta. Olin saanut Oravanpesästä vesirokon (Varicella zoster). Illalla kutisevia täpliä oli joka puolella. Apteekista haettiin voidetta joka auttoi siihen kutinaan. Sairastaminen on siitä kivaa että saa paljon vanukasta. Vesirokon aiheuttaa virus, eikä siihen ei ole lääkettä, mutta sitten kun rokko on ohi, se ei enää ikinäkään tule uudestaan. Piirsin kuvan itsestäni vesirokossa.
Katselin aikani kuluksi valokuvia ja muistelin menneitä. Ulkomailtakin oli monta kuvaa. Kun minä olin vielä Äitin vatsassa niin kävin Belgiassa, Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Tanskassa ja Virossa. Syntymäni jälkeen ensimmäisen ulkomaanmatkani tein yksivuotiaana Italiaan. Vanhempani kävivät ulkomailla ensimmäisen kerran kun he olivat yli kymmenen vanhoja. Isovanhempani kävivät ulkomailla vasta aikuisina.
Itse en Italiasta muista muuta kuin että tuttini tippui jonekin Napolin kujille eikä sitä enää löytynyt ja sen jälkeen en ole tuttia imenyt. Italiassa asuvat serkkuni tiesivät että tutti on italian kieltä, joten oli sitten hyvä että se tutti jäi sinne missä se tunnetaan.

Se oli ensimmäinen lentokoneella tekemäni matka, ja vanhemmat olivat varanneet nousujen ja laskujen ajaksi minulle mehua, ettei korviin sattuisi. Eikä sattunutkaan. Ylös ja alas mentäessä nimittäin ilma muuttuu ja korviin sattuu jollei koko ajan niele jotakin. Myöhemmin opin syömään ksylitolipurkkaa, joka kanssa auttaa, mutta ei ole nykyajan vauvoilla helppoa kun enää ei lentokoneeseen saa viedä mehua.

Tosin minulle tuli sitten Italiassa se korvasärky, kun menimme linja-autolla vuoristossa, ja sitten jouduin lääkäriin ja jouduin keskeyttämään nousun ja palaamaan laakson kaupunkiin enkä päässytkään sen vuoren päälle.
Myöhemmin sillä matkalla, siellä Napolissa, meidän hotellihuoneestamme näkyi ihan oikea tulivuori. Tulivuoret ovat vaarallisia. Näin kun semmoinen purkautui television hirmulisko-ohjelmassa. Jos semmoinen purkautuu, niin talot voivat mennä huonosti.