Luonto-oppaana

Kuun alussa opastin Lähikaupungin kasviretkeläisiä. Olin valmistautunut vetämään retkn hyvin: opiskellut kasvit Ensimmäisestä kukkakirjastani ja käynyt tarkistuskäynnillä edellisenä päivänä. Näytin retkeläisille ketunleivän, kallioimarteen, mäkitervakon ja pussikämmekän (Coeloglossum viride). Löysin myös kehrääjäntoukan.Mummun ja Vaarin huvilalla näytin serkuilleni jouhimatoja (Gordius aquaticus), kun niitä löytyi uimarannalta.

Viikko sitten veimme Äitin Vantaan lentokentälle. Sen jälkeen kävimme isossa ostolassa, jossa ihmettelin kun siellä oli niin paljon vantaalaisia. Vaikka heitä lentokentällä näkee eniten, niin siellä kauppakeskuksessakin heitä tuntui olevan enemmän kuin suomalaisia. Vantaalaiset ovat erinäköisiä kuin suomalaiset. Heillä on tummempi iho.

Äitin ollessa esitysmatkalla kävin Kettusaaressa. Siellä oli Se Kiva Mies ja Kiva Täti, kun ovat tehneet painolastinäyttelyn. Kaupungin Ympäristömies oli samaan aikaan käymässä siellä ja pyysi meitä mukaan kartoittamaan asuntomessualueen painolastikasveja. Löysinkin sieltä unikon (Papaver dubium). Keräsin painolastikiviä Isän taskuun. Muutama päivä myöhemmin saimme tekstiviestin, että Massi Masmalo, jonka luulimme hävinneen saaresta viime vuonna, kukkii taas!

Uhanalaiskasviretki tehtiin tänä vuonna Varsinais-Suomeen. Näimme kämmeköitä, mansikoita, kimalaiskuoriaisia (Trichius fasciatus), lehmiä (Bos taurus) ja kaneja (Oryctolagus cuniculus).

Pelle Hermannissa opin laskemaan isoille lapsille tarkoitetusta korkkiruuviliukumäestä. Ensimmäisellä kerralla kolautin pääni, mutta sitten se oli kivaa: