Kuolleita

Keväällä tuli uusi kiva kasvikirja, Ensimmäinen kukkakirjani. Sen on tehnyt Anja Baklien ja se on kiva kun siihen voi itse kirjoittaa missä ja koska on nähnyt ne kasvit. Minä oikein innostuin löytämään niitä kukkia.

Kävin kiertämässä kirkon ympäri. Siellä oli paljon kuolleita. Löysin kaksi kuollutta naakanpoikasta. Monta ihmistäkin oli sinne haudattu. Yhdessä kohtaa oli oikein paljon hautakiviä ja sain kuulla, että sinne oli haudattu sotilaita. Kysyin että olivatko he ampuneet itsensä, mutta he olivat kuulemma ampuneetkin toisiaan.

Isä kävi perustamassa Hämähäkkiseuraa. Minäkin innostuin etsimään niitä. Tässä on rantuli (Dolomedes fimbriatus), hypykki (Salticus cingulatus) ja misukki (Misumena vatia). Naapuri ei meinannut uskoa että semmoisia onkaan.

Kissalan Täti ei tykkää hämähäkeistä. Eikä rusakosta, kun Tädillä on paljon kukkapenkkejä. Se rusakko tuli tänne kaksi vuotta sitten mutta nyt sitä ei ole näkynyt kuukauteen.

Lokeistakaan Kissalan Täti ei tykkää, kun niillä on pesä laiturin lähellä. Mutta ne lähtivät pois kun niiden munat käytiin rikkomassa. Kissalan Tädin mielestä kissa on paljon kiltimpi eläin.

Vaari taas ei tykkää käärmeistä. Otimme rantakäärmeen (Natrix natrix) kiinni rannasta ja veimme sen turvallisempaan paikkaan. Se oli juuri syönyt jotakin kun se oli yhdestä kohdasta niin paksu. Sitten se pelästyi meitä, se oksensi sen mitä se oli äsken syönyt.
Äiti kävi Rahassa. Se sijaitsee Sekinmaalla. Hän kävi siellä Kasvitieteellisessä Puutarhassa ja toi tuliaisiksi kukkivia kiviä (Lithops).

Ne ovat oikeasti kasveja.