Isomäki

Laadin itselleni kaveriverkoston. Keskellä olen minä ja nuo kuviot tarkoittavat eri kavereitani.
Tein itselleni muovipussista paidan siten, että leikkasin pohjan pois. Se on kätevä syödessä, niin ei tarvitse ruokaliinaa. Kuten kuvasta näkyy, jatkoin hiustenleikkaamista.
Kävimme etsimässä aarteita Isomäessä. Sen rinteillä kasvaa lehtikuusta (Larix decidua), joka on siitä jännä kuusi, että se tiputtaa talveksi neulaset pois ihan niinkuin lehtipuut tiputtavat lehdet, ja sen takia lehtikuusi talvella näyttää ihan kuin kuolleelta kuuselta, joka on tiputtanut neulasensa. Lehtikuusi on lujaa puuta, josta tehdään esimerkiksi pitkospuita, kun ne eivät heti lahoa.

Isomäki on niin korkea vuori, että sieltä näkyy Aurinkokin. Huipulla oli kummallinen puurötiskö. Se oli kuulemma kaatuneesta kolmiomittaustornista, jotka olivat ennen semmoisia näkötorneja, joitten avulla tehtiin karttoja. Olisi ollut kiva kiivetä siihen torniin. Harmi, ettei niitä tehty lehtikuusista.

Koivunkannosta minä sitten löysin sen aarteenkin.
Mutta kun palasimme autolle, tuli jo niin hämärää, että Isän piti metsässä laittaa kepsi päälle, että osaisimme pois. Minusta kyllä oli helpompaa piirtää maahan kepsimerkkejä ja kävellä omia jälkiä pitkin takaisin.