Ekologia

Kysyin Isältä, että oliko hänellä mielessä se kun Oravanpesä oli eilen radiossa. Ei kuulemma ollut. Minulla kyllä on aina vanhat ja uudet jutut päässä, mutta vauvajuttuja en muista. Onneksi ne ovat valokuvakirjassa niin sitten vauvajututkin muistaa.

Pari vuotta sitten käpytikka (Dendrocopos major) oli yhtenä aamuna nokkimassa keskimmäisen omenapuumme tyveä. Vanhemmat ajoivat sen pois ja menivät katsomaan mitä se sieltä etsi, kun ne puut ovat vasta nuoria, eikä niissä pitäisi olla hyönteisiä, joita tikat syövät. Se käpytikka oli nokkinut puun tyveen reiän ja joi siitä mahlaa. Mahla on sokerivettä mitä lehtipuissa kulkee lumen sulettua.

Viime syksynä siihen keskimmäisen omenapuun tyveen oli tullut vaaleanharmaa sieni, ja siinä on paljon vähemmän lehtiä kuin kahdessa muussa puussa.
Nyt jännitämme, miten se omenapuu selviää tästä vuodesta.

Omenapuitten vieressä on tie, jonka viereen kaivettiin vuosi sitten vesijohto. Sen jälkeen pihaamme alkoi yhtäkkiä kasvaa haavantaimia. Tien takana näkyvä haapa oli kasvattanut juuret tien alitse, ja kun ne juuret katkaistiin, niin niitten päät juurenpäät alkoivat kasvattaa uusia puita meidän pihaamme.

Kovia kuoria

Kun oli sadepäivä niin minun täytyi tehdä oma Aurinko Geomageista. Television sisustusohjelmista innostuneena minäkin ryhdyin sisustamaan olohuonetta uudelleen.
Säät lämpesivät ja kovakuoriaiset ja madot lähtivät liikkeelle. Pihalta löytyi lehtikantojäärä (Rhagium mordax). Se on iso ja tarttuu tiukasti sormiin kiinni, muttei silti pure tai pistä. Minä pistin sen ötökkalaatikkoon ja evääksi kukkia. Jäärien toukat syövät lahopuuta kaarnan alla. Niiltä jää kaarnan alle semmoisia jänniä tikkupesiä.
Lehtikantojäärä talvehtii aikuisena.

Seitsenpistepirkkoja (Coccinella septempunctata) on myös näkynyt paljon. Se on Suomen kansallishyönteinen. Kaikki silti sanovat sitä leppäkertuksi eikä leppäpirkoksi. Ovatkohan tutkijat antaneet sille väärän nimen? Leppäkerttukin talvehtii aikuisena ja sen takia niitä näkee näin keväällä.

Kun tyhjensimme lehtikompostia, sieltä löytyi sarvikuonokkaan (Oryctes nasicornis) valtavia toukkia. Ne ovat monta vuotta maassa toukkina.
Muutama viikko sitten ilmestyi uusi hyönteiskirja nimeltä Mikä ötökkä? Sen on tehnyt Silva Lehtinen. Se on kauhean hyvä kirja kun siinä on isot kuvat ja lisäksi siinä on hämähäkkejäkin. Silva julkaisi viime vuonna samanlaisen hienon kasvikirjan. Sen nimi oli tietysti Mikä kasvi?

Niveljalkapatikointia

Torstaina oli aika lämmin päivä ja teimme ötökkäretken kun hämähäkkejä ja hyönteisiä valokuvaava Tomslow lähikaupungista tuli kylään. Hän oli minulle tehnyt tosi hassun kortin nauravista kovakuoriaisista:
Esittelin hänelle keinun ja leikkimökin, jota hän ihasteli, kun sen ikkunasta löytyi ravukki (Xysticus).
Kylmänkukkatuppaalla pääsimme kuvaamaan kangasperhosta (Callophrys rubi). Sen väri on vihreä niinkuin hietakiitäjäisellä, joita niitäkin näimme.

Kylmänkukka-kangasvuokkoristeymäpaikalla oli muuten nähty kun toukohärkä (Meloe) söi risteymää! Toukohärkä on paksu kovakuoriainen, jonka ei ole ennen tiedetty syövän myös leinikkikasveja (Ranunculaceae).

Yksi susihämähäkki (Arctosa) pomppi hiekkatiellä ihan kuin hyppyhämähäkki. Se oli jännää. Tässä lähikuva sen naamasta:
Lopuksi kiipesimme Huuhkajavuorelle, joka on Kunnan korkein vuori, ja tulimme eri paikasta pois. Ihmettelin kun Tomslow jaksoi niin hyvin mukanani metsässä, vaikka hän on minua kymmenen kertaa vanhempi. Huuhkajavuori on 85 metriä korkea.

Lauantai-iltana sain valvoa myöhään kun Lordi esiintyi Euroviisuissa. Minua jännitti että voittaako Lordi tänäkin vuonna. En kuitenkaan jaksanut valvoa kun heti Lordin jälkeen, joka oli alussa, kilpailussa tuli vain tavallisia lauluja. Aamulla kuulin ettei Lordi ollut voittanut. Oikeastaan en enää tykkääkään Lordista.

Äitienpäivänä kävimme luonnonsuojelumetsässä. Näimme siellä kanahaukan (Accipiter gentilis), huopanahkajäkälän (Peltigera canina)(kuivana nahkajäkälä on harmaa ja märkänä musta) ja liito-oravan (Pteromys volans) papanoita. Se oli huono juttu kun siellä suojelualueella ei saanut syödä ketunleipiä!

Illalla löysin pihastamme piikkikasveja (Cirsium palustre). Järkytin niitä kepillä hakaten niin etteivät ne kasvaisi isoiksi. Kun kaivoin puutarhalapiolla yhtä toista piikkikasvia pois, maasta paljastui hieno perhostoukka! Äiti ja Naapurinmummu olivat juuri syömässä kakkua pihalla, ja menin heti näyttämään löytöä heille. Löysin tuohenpalasen alta myös pitkäjalkahämähäkin eli lukin (Opiliones), mutta sitä Naapurinmummu ei halunnut enää nähdä. Koristelin kahvipöydän äitienpäiväkukilla.
Nauroin viikonloppuna yhtä paljon kuin Tomslow'n kovakuoriaiset. Naurun mittayksikkö on kikajoule.

On kyllä kehno kevät

Isä oli viikon verran työmatkalla ja kun hän tuli kotiin, hän näytti ihan merirosvolta. Kettusaaressa oli tervaleppä kävellyt päin näköä, ja hänellä oli silmälappu.

Kotona Äiti oli koko viikon kipeänä ja minä hoidin häntä.

Sunnuntaina kävimme retkellä ja yhdellä tiellä, millä on ahdistushiekkaa, näimme kenttäkiitäjäisen (Cicindela campestris). Se on vihreä kevätkuoriainen, joka juoksee nopeasti ja lentää herkästi. Myös ensimmäiset korvasienet löysimme. Ahdistushiekka muuten on semmoista höttöistä hiekkaa, johon auto tai polkupyörä voi jäädä kiinni.

Illalla talollemme tuli paloauto valot vilkkuen. Vanhemmat juoksivat ikkunoihin katsomaan että palaako naapurissa. Ei palanut, mutta sen sijaan metsässä oli iso tulipalo! Pelästyin kamalan paljon kun se oli niin lähellä. Vanhemmat menivät katsomaan, ja se olikin vastavalmistunut talo kun paloi metsän takana. Isä meni opastamaan palokuntaa ja Äiti soitti omistajille, jotka olivat poissa. Kävimme seuraavana aamuna katsomassa kun se talo oli melkein kokonaan sisältä palanut ja katto romahtanut. Onneksi kukaan ei kuollut. Työmiehet (Isän mielestä poliisit) tutkivat palon syttymissyytä.

Kun se paloauto joutui kääntymään pois pihoistamme, niin se ajoi Naapurinmummun vaahteran (Acer platanoides) kumoon!
Nyt olen päiväkirjoitellut vuoden verran!